Lapsi perheväkivallan todistajana. : Varhaiskasvattajien käsityksiä perheväkivallasta lapsen silmin.
Koivula, Elina; Hamppula, Anna-Maria (2015)
Koivula, Elina
Hamppula, Anna-Maria
Vaasan ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317275
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112317275
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli ottaa selvää miten varhaiskasvattajat käsitystensä mukaan tunnistaisivat perheväkivaltaa todistaneen lapsen. Tutkimuksessa selvitettiin myös millaiset valmiudet varhaiskasvattajilla on kohdata perheväkivaltaa kohdannut lapsi ja miten varhaiskasvattajat voivat tukea ja ohjata lasta tällaisessa tilanteessa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla kahdesta vaasalaisesta päiväkodista. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea lastentarhanopettajaa sekä kahta lastenhoitajaa. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston analysoimiseen käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka avulla teemoiteltiin vastaukset helpommin käsiteltäviksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii perheväkivallan määrittely, perheväkivallan kohtaaminen päiväkodissa ja miten se näkyy erikseen lastensuojelulaissa. Lisäksi viitekehykseen kuuluu varhaiskasvatuspalvelut sekä päivähoito Suomessa.
Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvattajien käsitykset tunnistaa perheväkivaltaa todistanut lapsi olivat suhteellisen samanlaiset. Varhaiskasvattajat kertoivat, että esimerkiksi leikin ja piirtämisen kautta voidaan huomata, että lapsella ei ole kaikki hyvin. Varhaiskasvattajien näkemykset perheväkivaltaa todistaneen lapsen oireilusta ja käyttäytymisestä osoittautuivat myös samanlaisiksi. Suurin osa haastateltavista koki myös, että heidän tietämyksensä tällaiseen tilanteeseen puuttumisessa ja kohtaamisessa oli liian vähäistä. Kaikki haastateltavat ilmaisivat kaipaavansa lisätietoa tai koulutusta asian tiimoilta. Varhaiskasvattajat kokivat, että he voivat tukea ja ohjata lasta parhaiten muun muassa vanhempien kanssa keskustellen sekä ohjaamalla perhettä eteenpäin eri auttajatahoille, esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliittoon.
Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla kahdesta vaasalaisesta päiväkodista. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea lastentarhanopettajaa sekä kahta lastenhoitajaa. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Aineiston analysoimiseen käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jonka avulla teemoiteltiin vastaukset helpommin käsiteltäviksi. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii perheväkivallan määrittely, perheväkivallan kohtaaminen päiväkodissa ja miten se näkyy erikseen lastensuojelulaissa. Lisäksi viitekehykseen kuuluu varhaiskasvatuspalvelut sekä päivähoito Suomessa.
Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvattajien käsitykset tunnistaa perheväkivaltaa todistanut lapsi olivat suhteellisen samanlaiset. Varhaiskasvattajat kertoivat, että esimerkiksi leikin ja piirtämisen kautta voidaan huomata, että lapsella ei ole kaikki hyvin. Varhaiskasvattajien näkemykset perheväkivaltaa todistaneen lapsen oireilusta ja käyttäytymisestä osoittautuivat myös samanlaisiksi. Suurin osa haastateltavista koki myös, että heidän tietämyksensä tällaiseen tilanteeseen puuttumisessa ja kohtaamisessa oli liian vähäistä. Kaikki haastateltavat ilmaisivat kaipaavansa lisätietoa tai koulutusta asian tiimoilta. Varhaiskasvattajat kokivat, että he voivat tukea ja ohjata lasta parhaiten muun muassa vanhempien kanssa keskustellen sekä ohjaamalla perhettä eteenpäin eri auttajatahoille, esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliittoon.