Harjunpäänjoen yläosan alueen sivu-uomien virtapaikkojen kartoitus : taimenen poikas- ja lisääntymisalueina
Moisio, Heidi (2015)
Moisio, Heidi
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015122321638
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015122321638
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa Harjunpäänjoen (Kaasmarkunjoki, Kullaanjoki ja Joutsijoki) yläosan alueen sivu-uomien virtapaikkoja, jotka sopisivat nykyisellään tai kunnostettuina taimenen poikas- ja lisääntymisympäristöiksi. Työ on tehty Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Kalatalousryhmälle Turun ammattikorkeakoulun T&K-projektina.
Harjunpäänjoki on ainut Kokemäenjoen sivu-uoma, johon vaelluskalat pääsevät nousemaan. Tämä tekee alueesta tärkeän vaelluskalojen lisääntymisalueena. Alueella on lohen ja taimenen luontaista lisääntymistä ja alueelle on istutettu taimenta useina vuosina. Alue luetaan lohi- ja siikapitoisiin vesistöihin ja joessa esiintyy myös esimerkiksi nahkiaisia ja jokirapuja. Harjunpäänjoen pääuomaa on aiemmin kartoitettu, joten tässä työssä keskitytään pienempiin sivu-uomiin, jotka sopivat juuri taimenen lisääntymis- ja poikasalueiksi.
Kartoitus tehtiin loppukesällä 2014. Kartoituksessa uomat käveltiin läpi ja niistä etsittiin taimenen kutu- tai poikasalueiksi soveltuvia virtapaikkoja sekä nousuesteitä. Löydetyistä virtapaikoista kirjattiin tarvittavat tiedot muistiin sitä tarkoitusta varten tehdylle lomakkeelle. Kartoitettavat uomat olivat tiedossa ennen kartoitusta.
Kartoitetun alueen parhaimmat kunnostuskohteet ja poikasalueet löydettiin alueen alaosan sivu-uomista, ja pääuoman virtapaikoista. Sivu-uomien vähäinen vedenkorkeus muodostaa ongelman, ja vedenkorkeuden turvaaminen, niin alivirtaamilla kuin talvellakin, tulisi varmistaa. Alueelta ei löytynyt kutusoraikkoja, joita taimen lisääntyäkseen tarvitsee, ja niitä tulisi alueelle lisätä. Suuri osa kartoitetuista uomista on perattuja, jonka johdosta uomien pohjat ovat liian tasaisia ja suojapaikkojen puute muodostaa ongelman. Vaellusesteiden poistolla pääuomasta saataisiin taimenen poikastuotantoaluetta suurennettua huomattavasti. Kunnostukset ovat tärkeitä taimenen selviytymisen kannalta, ja ne kannattaisikin aloittaa kartoitetun alueen alaosalta, johon taimenella on helpoin pääsy.
Harjunpäänjoki on ainut Kokemäenjoen sivu-uoma, johon vaelluskalat pääsevät nousemaan. Tämä tekee alueesta tärkeän vaelluskalojen lisääntymisalueena. Alueella on lohen ja taimenen luontaista lisääntymistä ja alueelle on istutettu taimenta useina vuosina. Alue luetaan lohi- ja siikapitoisiin vesistöihin ja joessa esiintyy myös esimerkiksi nahkiaisia ja jokirapuja. Harjunpäänjoen pääuomaa on aiemmin kartoitettu, joten tässä työssä keskitytään pienempiin sivu-uomiin, jotka sopivat juuri taimenen lisääntymis- ja poikasalueiksi.
Kartoitus tehtiin loppukesällä 2014. Kartoituksessa uomat käveltiin läpi ja niistä etsittiin taimenen kutu- tai poikasalueiksi soveltuvia virtapaikkoja sekä nousuesteitä. Löydetyistä virtapaikoista kirjattiin tarvittavat tiedot muistiin sitä tarkoitusta varten tehdylle lomakkeelle. Kartoitettavat uomat olivat tiedossa ennen kartoitusta.
Kartoitetun alueen parhaimmat kunnostuskohteet ja poikasalueet löydettiin alueen alaosan sivu-uomista, ja pääuoman virtapaikoista. Sivu-uomien vähäinen vedenkorkeus muodostaa ongelman, ja vedenkorkeuden turvaaminen, niin alivirtaamilla kuin talvellakin, tulisi varmistaa. Alueelta ei löytynyt kutusoraikkoja, joita taimen lisääntyäkseen tarvitsee, ja niitä tulisi alueelle lisätä. Suuri osa kartoitetuista uomista on perattuja, jonka johdosta uomien pohjat ovat liian tasaisia ja suojapaikkojen puute muodostaa ongelman. Vaellusesteiden poistolla pääuomasta saataisiin taimenen poikastuotantoaluetta suurennettua huomattavasti. Kunnostukset ovat tärkeitä taimenen selviytymisen kannalta, ja ne kannattaisikin aloittaa kartoitetun alueen alaosalta, johon taimenella on helpoin pääsy.