Takimmaisen säärilihaksen toimintahäiriön vaikutus jalan biomekaniikkaan : Kirjallinen ohje tibialis posteriorin toimintahäiriön kliiniseen diagnosointiin ja konservatiiviseen hoitoon
Ryynänen, Mikko (2015)
Ryynänen, Mikko
Mikkelin ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601301767
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601301767
Tiivistelmä
Tibialis posteriorilla tiedetään olevan tärkeä vaikutus jalkaterän joustopronaatiossa, jalan takaosan resupinaatiossa ja mediaalisen pitkittäiskaaren hallinnassa. Tibialis posteriorin toimintahäiriöstä ei suomenkielellä ole juurikaan kirjallisuutta tai tutkimuksia saatavilla. Opinnäytetyön tavoitteina on tuottaa aiheesta lisää suomenkielistä kirjallisuutta, jota alan ammattilaiset voisivat hyödyntää toimintahäiriön degeneratiivisen prosessin tunnistamisessa ja aikaisessa interventiossa. Päämääränä on tuoda esille uusimmat, mutta myös käytetyimmät kliiniset diagnosointimenetelmät ja konservatiiviset hoitokeinot.
Tibialis posteriorin toimintahäiriöön altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi ylipaino, naissukupuoli, diabetes, poikkeukset alaraajan anatomiassa ja verenkierrollinen heikkous tarsaalitunnelin alueella. Tibialis posteriorin toimintahäiriö jaetaan neljään eri asteeseen, riippuen tibialis posteriorin jänteen degeneraation ja jalkaterän deformiteettien progressiivisesta tilasta, sekä ST-nivelen liikkuvuudesta. Pitkittyneen ylirasituksen seurauksena jänne voi tulehtua, venyä, revetä tai jopa katketa.
Tibialis posteriorin toimintahäiriötä voidaan diagnosoida kliinisesti anamneesilla, palpaatiolla, toiminnallisilla testeillä sekä manuaalisilla lihastestauksilla. Hoitona käytetään konservatiivisia ja invasiivisia menetelmiä riippuen toimintahäiriön asteesta ja degeneratiivsesta prosessista. Konservatiivisia hoitomenetelmiä ovat liiallisen tibialis posteriorin jänteen pronaatiorasituksen esto ortooseilla tai immobilisaatiolla, sekä jänteen tulehdustilan hoito anti-inflammatorisilla lääkkeillä tai kylmähoidolla. Kun ylirasitus on saatu estettyä ja jänteen tulehdustila poistettua, voidaan eksentrisillä lihasharjoitteluilla ja pohjelihasten venyttelyllä saada aikaan hyviä hoitotuloksia ainakin tibialis posteriorin toimintahäiriön ensimmäisillä asteilla. Pitkälle edenneissä tibialis posteriorin toimintahäiriötapauksissa käytetään invasiivisia hoitomenetelmiä, joita ovat esimerkiksi nivelten jäykistämis-, ja jänteiden siirtoleikkaukset.
Opinnäytetyön menetelminä on käytetty suomen-, ja englanninkielisiä kirjalähteitä sekä tibialis posteriorin toimintahäiriön kliinisestä diagnosoinnista ja konservatiivisesta hoidosta tehtyä kirjallisuuskatsausta. Tuloksena on tibialis posteriorin toimintahäiriön diagnosoinnissa ja konservatiivisessa hoidossa avustava ohje alan ammattilaisille.
Tibialis posteriorin toimintahäiriöön altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi ylipaino, naissukupuoli, diabetes, poikkeukset alaraajan anatomiassa ja verenkierrollinen heikkous tarsaalitunnelin alueella. Tibialis posteriorin toimintahäiriö jaetaan neljään eri asteeseen, riippuen tibialis posteriorin jänteen degeneraation ja jalkaterän deformiteettien progressiivisesta tilasta, sekä ST-nivelen liikkuvuudesta. Pitkittyneen ylirasituksen seurauksena jänne voi tulehtua, venyä, revetä tai jopa katketa.
Tibialis posteriorin toimintahäiriötä voidaan diagnosoida kliinisesti anamneesilla, palpaatiolla, toiminnallisilla testeillä sekä manuaalisilla lihastestauksilla. Hoitona käytetään konservatiivisia ja invasiivisia menetelmiä riippuen toimintahäiriön asteesta ja degeneratiivsesta prosessista. Konservatiivisia hoitomenetelmiä ovat liiallisen tibialis posteriorin jänteen pronaatiorasituksen esto ortooseilla tai immobilisaatiolla, sekä jänteen tulehdustilan hoito anti-inflammatorisilla lääkkeillä tai kylmähoidolla. Kun ylirasitus on saatu estettyä ja jänteen tulehdustila poistettua, voidaan eksentrisillä lihasharjoitteluilla ja pohjelihasten venyttelyllä saada aikaan hyviä hoitotuloksia ainakin tibialis posteriorin toimintahäiriön ensimmäisillä asteilla. Pitkälle edenneissä tibialis posteriorin toimintahäiriötapauksissa käytetään invasiivisia hoitomenetelmiä, joita ovat esimerkiksi nivelten jäykistämis-, ja jänteiden siirtoleikkaukset.
Opinnäytetyön menetelminä on käytetty suomen-, ja englanninkielisiä kirjalähteitä sekä tibialis posteriorin toimintahäiriön kliinisestä diagnosoinnista ja konservatiivisesta hoidosta tehtyä kirjallisuuskatsausta. Tuloksena on tibialis posteriorin toimintahäiriön diagnosoinnissa ja konservatiivisessa hoidossa avustava ohje alan ammattilaisille.