Sinimailasen viljely ja menestyminen seoskasvustoissa : Tilatutkimuksen tuloksia Pohjois- ja Etelä-Savosta
Ruottinen, Tuomas; Ruottinen, Tuomas (2016)
Ruottinen, Tuomas
Ruottinen, Tuomas
Savonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604194590
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604194590
Tiivistelmä
Sinimailanen on maailmalla arvostettu valkuaisrehukasvi, joka kykenee sitomaan ilmasta typpeä omaan käyttöönsä ja selviytymään syvän juuristonsa avulla kuivissakin olosuhteissa. Laajan juuristonsa ja typensidontansa avulla sillä on hyvä maata parantava ja kuohkeuttava vaikutus. Sinimailanen on erittäin valkuaispitoinen palkokasvi, jonka valku-asipitoisuus voi nousta jopa yli 20 prosenttiin. Lisäksi siitä voidaan saada hyviä kuiva-ainesatoja siihen nähden että se on typpiomavarainen. Suomen olosuhteissa päällimmäisenä ongelmana on kuitenkin sen talvehtiminen ja siksi sitä viljellään usein muiden nurmikasvien kanssa seoskasvustoina. Seosviljelyllä pyritään pienentämään viljelyyn kohdis-tuvia riskejä ja saavutetaan etuja myös typen hyväksikäytössä ja rehun laadussa. Lisäksi seoskasvusto kykenee kilpailemaan paremmin rikkakasveja vastaan. Toisena ongelmana on viljelytekniikka, joka meillä Suomessa on yhtä oleellisessa roolissa kuin talvehtimisongelmatkin. Hyvällä ja optimaalisella viljelytekniikalla ja lohkon valinnalla voidaan vaikuttaa merkittävästi sinimailasen menestymiseen ja kasvuun. Lisäksi tulevaisuudessa tulevat uudet lajikkeet kasvattavat viljelyvarmuutta.
Työn tarkoituksena oli tutkia sinimailasta viljelevien tilojen satotasoja, viljelymenetelmiä, viljelylohkoja ja selvittää niiden avulla sinimailasen kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus on toteutettu kesällä 2015 ja aineisto on peräisin etelä- ja pohjoissavolaisilta maatiloilta. Tiloilta kerättiin satonäytteet kasvustoista ja niille tehtiin botaaninen analyysi, jolla määritettiin eri kasvilajien osuus. Lisäksi näytteistä analysoitiin rehun ravitsemuksellinen laatu NIR-menetelmällä ja perehdyttiin hieman sinimailasen ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin. Kasvustojen ikä vaihteli 1 – 3 vuotta. Havain-noissa oli runsaasti ääripäitä joita selittivät joko yksittäiset viljelytekniset toimenpiteet tai viljelylohkot. Tiloja tutki-muksessa oli yhteensä 10 kappaletta ja jokaiselta tilalta pyrittiin ottamaan näytteitä mahdollisuuksien mukaan kahdel-ta lohkolta ja molemmista sadoista.
Sinimailasen kannalta haasteeksi muodostui viileä ja sateinen kasvukausi, joka näkyi etenkin sinimailasen määrässä seoskasvustoissa. Lisäksi keväällä annettu typpilannoitus vähensi sinimailasen ja muiden palkokasvien osuuksia seosnurmissa. Toisessa sadossa sinimailaselle ominainen nopea kasvurytmi oli jo huomattavasti parempi ja sinimaila-sen osuudetkin nurmikasvustoissa suuremmat. Tutkimuksessa havaittiin että sinimailanen tuotti keskimäärin par-haimpia kuiva-ainesatoja, kun sitä ei lannoitettu kasvukaudella tai lannoitus oli vähäistä. Lannoitetuissa kasvustoissa sinimailasen määrä taas putosi ja nurmiheinälajit lisäsivät osuuttaan. Luomutiloilla sinimailasen määrä oli selvästi korkeampi kuin tavanomaisilla tiloilla. Tätä ilmiötä voi osaltaan selittää sinimailasen parempi kilpailukyky kasvustossa johtuen pienemmästä N-lannoituksesta. Rehuanalyysien perusteella tiloilla tulisi kiinnittää huomiota sinimailasnurmen korjuuaikaan. D-arvo laski huomattavasti kun sinimailaspitoisuus seosnurmissa nousi yli 50 %.
Työn tarkoituksena oli tutkia sinimailasta viljelevien tilojen satotasoja, viljelymenetelmiä, viljelylohkoja ja selvittää niiden avulla sinimailasen kasvuun vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus on toteutettu kesällä 2015 ja aineisto on peräisin etelä- ja pohjoissavolaisilta maatiloilta. Tiloilta kerättiin satonäytteet kasvustoista ja niille tehtiin botaaninen analyysi, jolla määritettiin eri kasvilajien osuus. Lisäksi näytteistä analysoitiin rehun ravitsemuksellinen laatu NIR-menetelmällä ja perehdyttiin hieman sinimailasen ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin. Kasvustojen ikä vaihteli 1 – 3 vuotta. Havain-noissa oli runsaasti ääripäitä joita selittivät joko yksittäiset viljelytekniset toimenpiteet tai viljelylohkot. Tiloja tutki-muksessa oli yhteensä 10 kappaletta ja jokaiselta tilalta pyrittiin ottamaan näytteitä mahdollisuuksien mukaan kahdel-ta lohkolta ja molemmista sadoista.
Sinimailasen kannalta haasteeksi muodostui viileä ja sateinen kasvukausi, joka näkyi etenkin sinimailasen määrässä seoskasvustoissa. Lisäksi keväällä annettu typpilannoitus vähensi sinimailasen ja muiden palkokasvien osuuksia seosnurmissa. Toisessa sadossa sinimailaselle ominainen nopea kasvurytmi oli jo huomattavasti parempi ja sinimaila-sen osuudetkin nurmikasvustoissa suuremmat. Tutkimuksessa havaittiin että sinimailanen tuotti keskimäärin par-haimpia kuiva-ainesatoja, kun sitä ei lannoitettu kasvukaudella tai lannoitus oli vähäistä. Lannoitetuissa kasvustoissa sinimailasen määrä taas putosi ja nurmiheinälajit lisäsivät osuuttaan. Luomutiloilla sinimailasen määrä oli selvästi korkeampi kuin tavanomaisilla tiloilla. Tätä ilmiötä voi osaltaan selittää sinimailasen parempi kilpailukyky kasvustossa johtuen pienemmästä N-lannoituksesta. Rehuanalyysien perusteella tiloilla tulisi kiinnittää huomiota sinimailasnurmen korjuuaikaan. D-arvo laski huomattavasti kun sinimailaspitoisuus seosnurmissa nousi yli 50 %.