Betoniseinäelementtisaumojen leikkauskestävyys
Tella, Juho (2016)
Tella, Juho
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604194554
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604194554
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin betonisten seinäelementtien kuormia siirtävien vaaka- ja pystysaumojen leikkauskestävyyksiä. Tarkoituksena oli tuottaa Excel-pohjaiset laskentatyökalut leikkausmitoitukseen murtorajatilassa. Oleellisinta työssä oli laatia luotettavat laskelmat valituille saumatyypeille Eurokoodin ja Rasmussenin vaarnakaavan mukaisesti.
Työssä käsiteltiin vaijerilenkki-, teräslenkki-, betonivaarna- ja vaarnatappiliitosten toimintaa sekä niiden mitoituksen teoriaa. Opinnäytetyön aineisto sisälsi pääosin standardeja ja suunnitteluohjeita, joiden mukaisesti laskelmat toteutettiin. Saumojen laskennallisen mallinuksen pohjalta voitiin leikkauskestävyyksiä ja niihin vaikuttavia parametreja vertailla.
Excel-laskentatyökalut tarkistettiin rakennesuunnittelija Ilkka Uotilan toimesta ja saatujen tulosten perusteella laadittiin saumatyypeittäin leikkauskestävyystaulukot, sekä ohjeet näiden käyttöön. Tulosten vertailun perusteella vaijerilenkkien Eurokoodin mukainen laskennallinen leikkauskestävyys myötäilee valmistajien ilmoittamia arvoja. Vaijerilenkkiliitos onkin taivuteltavuuden ja työmaateknisten ominaisuuksiensa ansiosta toimivin ratkaisu elementtien pystysaumoissa. Lisäämällä vaijerilenkkisaumoihin teräspinta-alaa, käyttämällä esimerkiksi tuplalenkkejä tai paksumpia vaijereita, voitaisiin vaijerilenkkien kapasiteettia lisätä entisestään. Tällöin työmaateknisesti hankalien teräslenkkien käyttöä saataisiin edelleen vähennettyä. Vaarnatappiliitosten leikkauskestä-vyyksistä saatiin luotettavampia CEB:n mallinormin mukaisella mitoituksella.
Työssä käsiteltiin vaijerilenkki-, teräslenkki-, betonivaarna- ja vaarnatappiliitosten toimintaa sekä niiden mitoituksen teoriaa. Opinnäytetyön aineisto sisälsi pääosin standardeja ja suunnitteluohjeita, joiden mukaisesti laskelmat toteutettiin. Saumojen laskennallisen mallinuksen pohjalta voitiin leikkauskestävyyksiä ja niihin vaikuttavia parametreja vertailla.
Excel-laskentatyökalut tarkistettiin rakennesuunnittelija Ilkka Uotilan toimesta ja saatujen tulosten perusteella laadittiin saumatyypeittäin leikkauskestävyystaulukot, sekä ohjeet näiden käyttöön. Tulosten vertailun perusteella vaijerilenkkien Eurokoodin mukainen laskennallinen leikkauskestävyys myötäilee valmistajien ilmoittamia arvoja. Vaijerilenkkiliitos onkin taivuteltavuuden ja työmaateknisten ominaisuuksiensa ansiosta toimivin ratkaisu elementtien pystysaumoissa. Lisäämällä vaijerilenkkisaumoihin teräspinta-alaa, käyttämällä esimerkiksi tuplalenkkejä tai paksumpia vaijereita, voitaisiin vaijerilenkkien kapasiteettia lisätä entisestään. Tällöin työmaateknisesti hankalien teräslenkkien käyttöä saataisiin edelleen vähennettyä. Vaarnatappiliitosten leikkauskestä-vyyksistä saatiin luotettavampia CEB:n mallinormin mukaisella mitoituksella.