1800 - 1900 -lukujen vaihteessa valmistettujen lastenvaunujen konservointi
Kaunissalo, Suvi (2016)
Kaunissalo, Suvi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605127399
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605127399
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa valmistettujen lastenvaunujen konservointi. Lastenvaunut ovat löytyneet hämeenlinnalaisen talon ullakolta, josta ne on siirretty Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmiin vuonna 1965. Museolla ei ole tarkempia taustatietoja vaunuista. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yleisesti lastenvaunujen historiaa ja tehtiin lopuksi olosuhdesuositukset konservoiduille lastenvaunuille.
Lastenvaunuissa on useaa eri materiaalia, kuten rottinkia, rautaa, posliinia ja kumia. Materiaalit tunnistettiin pääosin silmämääräisesti, mutta muutamia tarkempia tutkimuksia tehtiin silmämääräisten päätelmien vahvistamiseksi. Vaunukorin kankaan tunnistuksessa käytettiin apuna kuiduntunnistusta, jonka avulla kangas todettiin puuvillaksi. Röntgenfluoresenssimittauksella todettiin vaunujen työntöaisan olleen nikkelöity.
Lastenvaunut olivat erittäin huonossa kunnossa. Ne olivat kauttaaltaan pölyiset ja likaiset. Rungon rautaosat olivat katkenneet kahdesta kohdasta, mikä aiheutti vaunukorin vääristyneen asennon. Rautaosat olivat lisäksi korrodoituneet. Vaunukorissa olevia rottinkikoristeita oli katkennut ja rikkoutunut, ja korin sisäpuolella olevassa kankaassa oli homepilkkuja ja repeämiä. Vaunujen työntöaisassa olevat posliiniset kädensijat olivat likaiset, ja ne olivat rikkoutuneet. Lisäksi yksi kädensija puuttui kokonaan.
Konservoinnin tavoitteena oli stabiloida lastenvaunujen kunto ja minimoida huonosta kunnosta johtuvien lisävaurioiden syntyminen. Käytännön konservointiin kuului mm. vaunujen puhdistus imuroimalla, metalliosien käsittely tanniinihapolla ja sitruunahapolla, kankaan repeämien korjaus tukikankaiden avulla sekä katkenneiden metalliosien kiinnitys ruuveilla. Konservoinnin myötä lastenvaunujen alkuperäinen asento palautettiin ja ulkoasusta tuli eheä.
Lastenvaunuissa on useaa eri materiaalia, kuten rottinkia, rautaa, posliinia ja kumia. Materiaalit tunnistettiin pääosin silmämääräisesti, mutta muutamia tarkempia tutkimuksia tehtiin silmämääräisten päätelmien vahvistamiseksi. Vaunukorin kankaan tunnistuksessa käytettiin apuna kuiduntunnistusta, jonka avulla kangas todettiin puuvillaksi. Röntgenfluoresenssimittauksella todettiin vaunujen työntöaisan olleen nikkelöity.
Lastenvaunut olivat erittäin huonossa kunnossa. Ne olivat kauttaaltaan pölyiset ja likaiset. Rungon rautaosat olivat katkenneet kahdesta kohdasta, mikä aiheutti vaunukorin vääristyneen asennon. Rautaosat olivat lisäksi korrodoituneet. Vaunukorissa olevia rottinkikoristeita oli katkennut ja rikkoutunut, ja korin sisäpuolella olevassa kankaassa oli homepilkkuja ja repeämiä. Vaunujen työntöaisassa olevat posliiniset kädensijat olivat likaiset, ja ne olivat rikkoutuneet. Lisäksi yksi kädensija puuttui kokonaan.
Konservoinnin tavoitteena oli stabiloida lastenvaunujen kunto ja minimoida huonosta kunnosta johtuvien lisävaurioiden syntyminen. Käytännön konservointiin kuului mm. vaunujen puhdistus imuroimalla, metalliosien käsittely tanniinihapolla ja sitruunahapolla, kankaan repeämien korjaus tukikankaiden avulla sekä katkenneiden metalliosien kiinnitys ruuveilla. Konservoinnin myötä lastenvaunujen alkuperäinen asento palautettiin ja ulkoasusta tuli eheä.