Lenin-museon kirjoituspöydän konservointi
Heikkilä, Elviira (2016)
Heikkilä, Elviira
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605178189
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605178189
Tiivistelmä
Lenin-museon kirjoituspöydän ilmeisesti vuonna 1986 tehty punaruskea ja huonokuntoinen sellakkapinta poistettiin ja vanhempi sellakkapinta elvytettiin, retusoitiin vesipohjaisilla väreillä ja käsiteltiin uudella sellakalla. Näin pöytä vastaa paremmin ideaalitilaansa. Pöydän linoleumpäällyste ja käsittelemättömät puuosat puhdistettiin salivalla. Linoleum myös liimattiin reunoistaan ja tasoitettiin oletettavasti vesivaurion vuoksi pullistuneista kohdistaan jänisliimalla ja lämmöllä.
Taustatutkimusta tehtiin jugendtyylistä, jota pöytä edustaa, sekä pöytään liittyvästä poliittisesta historiasta. Pöydän tunnetuin käyttäjä on tiettävästi V.I. Lenin, joka tunnetaan erityisesti vuoden 1917 Venäjän vallankumouksesta. Sellakka oli olennainen osa kirjallista tutkimusta ja myös kemiallisten analyysien kohde. Muita analysointikohteita oli linoleum ja sen liimamassa, rautagallusmusteelta vaikuttava tahra sekä helat. Kemiallisiin analyyseihin käytettiin FTIR-spektrometriaa, XFR-mittauksia ja liukoisuuskokeita. Työn ohjenuorina toimivat konservoinnin periaatteet.
Melko paljon aikaa kului materiaalien tutkimiseen ja toimenpiteiden suunnitteluun, mutta ehdottomasti suurin työ oli punaruskean pinnan poistossa. Retusoinnissa ja uuden sellakan levittämisessä kannen listoihin tuli yllätyksiä, sillä rungossa samat tavat ja aineet olivat toimineet paremmin. Kannen listoista ne poistettiin ja loppujen lopuksi retusoitiin sellakan päältä akvarelliväreillä. Linoleumin liimaus onnistui hyvin ja pullistumiakin saatiin madallettua, mutta eivät täysin. Kaikki toimenpiteet mitä pöydälle aiottiin tehdä, ehdittiin tehdä. Lopputuloksesta tuli hyvä, ehkä jopa parempi mitä odotettiin. Yleisesti ottaen esineestä tuli näyttelykelpoinen ja paremmin merkitystään edustava.
Taustatutkimusta tehtiin jugendtyylistä, jota pöytä edustaa, sekä pöytään liittyvästä poliittisesta historiasta. Pöydän tunnetuin käyttäjä on tiettävästi V.I. Lenin, joka tunnetaan erityisesti vuoden 1917 Venäjän vallankumouksesta. Sellakka oli olennainen osa kirjallista tutkimusta ja myös kemiallisten analyysien kohde. Muita analysointikohteita oli linoleum ja sen liimamassa, rautagallusmusteelta vaikuttava tahra sekä helat. Kemiallisiin analyyseihin käytettiin FTIR-spektrometriaa, XFR-mittauksia ja liukoisuuskokeita. Työn ohjenuorina toimivat konservoinnin periaatteet.
Melko paljon aikaa kului materiaalien tutkimiseen ja toimenpiteiden suunnitteluun, mutta ehdottomasti suurin työ oli punaruskean pinnan poistossa. Retusoinnissa ja uuden sellakan levittämisessä kannen listoihin tuli yllätyksiä, sillä rungossa samat tavat ja aineet olivat toimineet paremmin. Kannen listoista ne poistettiin ja loppujen lopuksi retusoitiin sellakan päältä akvarelliväreillä. Linoleumin liimaus onnistui hyvin ja pullistumiakin saatiin madallettua, mutta eivät täysin. Kaikki toimenpiteet mitä pöydälle aiottiin tehdä, ehdittiin tehdä. Lopputuloksesta tuli hyvä, ehkä jopa parempi mitä odotettiin. Yleisesti ottaen esineestä tuli näyttelykelpoinen ja paremmin merkitystään edustava.