MONIAMMATILLINEN YHTEISTYÖ NEUVOLAN JA LAPSIPERHEIDEN VARHAISEN TUEN PALVELUISSA
Nokia, Susan (2016)
Nokia, Susan
Centria-ammattikorkeakoulu (Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu)
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605229065
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605229065
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymän lapsiperheiden varhaisen tuen palveluiden ja äitiys- ja lastenneuvolan välisen yhteistyön kehittäminen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää yhteistyön nykytila, mahdollinen yhteistyön kehittämistarve sekä keinot yhteistyön kehittämiseksi. Opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää teemahaastattelujen ja aivoriihikeskustelujen avulla perhetyön ja neuvolan työntekijöiden sekä esimiesten käsityksiä yhteistyön nykytilasta ja hyödyntää tuloksia yhteistyön mahdollista kehittämistä varten. Lisäksi opinnäytetyössä selvitettiin esimiehen ja muutosjohtajuuden merkitystä moniammatilliselle yhteistyölle.
Kansallisissa sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämislinjoissa on suuntana painopisteen siirtäminen ehkäiseviin palveluihin. Nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon poliittis-hallinnollinen ohjaus korostaa moniammatillisen yhteistyön roolia ennaltaehkäisevässä työssä, esimerkiksi lapsiperheille tarjottavissa varhaisen tuen palveluissa. Varhaisen tuen malleiksi kutsutaan toimintamuotoja tai menetelmiä, joita annetaan, kun lapsen tai perheen ongelma on vielä lievä tai huoli pieni. Sekä perhetyön että neuvolatoiminnan tavoitteena on tarjota lapsiperheille tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa heti huolen havaitsemisen jälkeen.
Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena. Alkukartoitus kerättiin teemahaastattelujen avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Kehittämistehtävään etsittiin vastausta aivoriihien kautta. Alkukartoituksessa haastateltavia oli 13. Aivoriihiin osallistui 12 henkilöä. Tulosten mukaan toimivimmaksi yhteistyömuodoksi osoittautui ekavauvaperhetyö. Kehittämistehtäväksi valittiin perhetyöntekijöiden ja terveydenhoitajien huono tuntemus toistensa työstä. Aivoriihikeskusteluissa päätettiin, että toisen työpäivässä mukana oleminen oli paras keino tutustua toisen työhön. Tutustumista edistivät myös yhteiset kotikäynnit.
Kansallisissa sosiaali- ja terveyspolitiikan kehittämislinjoissa on suuntana painopisteen siirtäminen ehkäiseviin palveluihin. Nykyinen sosiaali- ja terveydenhuollon poliittis-hallinnollinen ohjaus korostaa moniammatillisen yhteistyön roolia ennaltaehkäisevässä työssä, esimerkiksi lapsiperheille tarjottavissa varhaisen tuen palveluissa. Varhaisen tuen malleiksi kutsutaan toimintamuotoja tai menetelmiä, joita annetaan, kun lapsen tai perheen ongelma on vielä lievä tai huoli pieni. Sekä perhetyön että neuvolatoiminnan tavoitteena on tarjota lapsiperheille tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa heti huolen havaitsemisen jälkeen.
Opinnäytetyö toteutettiin toimintatutkimuksena. Alkukartoitus kerättiin teemahaastattelujen avulla. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Kehittämistehtävään etsittiin vastausta aivoriihien kautta. Alkukartoituksessa haastateltavia oli 13. Aivoriihiin osallistui 12 henkilöä. Tulosten mukaan toimivimmaksi yhteistyömuodoksi osoittautui ekavauvaperhetyö. Kehittämistehtäväksi valittiin perhetyöntekijöiden ja terveydenhoitajien huono tuntemus toistensa työstä. Aivoriihikeskusteluissa päätettiin, että toisen työpäivässä mukana oleminen oli paras keino tutustua toisen työhön. Tutustumista edistivät myös yhteiset kotikäynnit.