Naistensatulan konservointi
Tiipiö, Jenni (2016)
Tiipiö, Jenni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060111261
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060111261
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena on Tampereen museoiden kokoelmiin kuuluvan naistensatulan konservointi. Satulassa on verhoiltu istuin ja selkänoja. Satulan runko on taivutettua puuta, joka on päällystetty kankaalla. Puinen runko on vahvistettu alapuolelta metallilla. Satulan istuin on verhoiltu päältä kankaalla ja sivuilta nahalla. Päällyskangas on koristeltu valkoisin ketjupistoin ja nahkaosissa on painamalla tehtyjä koristeluita. Satula oli pahasti likaantunut ja kärsinyt kosteusvaihteluista sekä tuhohyönteisistä. Liian kosteat varasto-olosuhteet olivat aiheuttaneet nahkaan vesijälkiä, halkeamia ja haurastumista. Metalliosat olivat ruostekerroksen peitossa. Nahassa ja rungon kankaassa oli tummaksi värjäytyneitä alueita metalliosien ympärillä. Tuhohyönteiset olivat tehneet erityisesti kankaaseen paljon reikiä. Konservoinnin tavoitteena oli tukea vaurioituneita alueita ja puhdistaa satula.
Museolta ei löytynyt juurikaan taustatietoja. Satulasta tiedetään lähinnä vain se, että se on lahjoitettu museolle vuonna 1905. Satulan ajoitus on hankalaa, koska tämän mallisia satuloita on ollut käytössä 1300-luvulta aina 1830-luvulle asti. Todennäköisesti satula ajoittuu kuitenkin 1700-luvun lopulle tai 1800-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Satula dokumentoitiin ja sen vauriot kartoitettiin. Normaalien dokumentointivalokuvien lisäksi satulasta otettiin röntgenkuvia. Satulassa käytettyjä materiaaleja tutkittiin ja tunnistettiin silmämääräisesti, mikroskoopin avulla sekä erilaisilla tippa- ja polttokokeilla.
Kangas puhdistettiin lähinnä kuivapuhdistusmenetelmillä. Kankaan repeämät paikattiin ja hyönteisten tekemät reiät täytettiin. Nahkaosat puhdistettiin kuivapuhdistusmenetelmillä ja vedellä. Ruosteen aiheuttamia tummia alueita nahassa yritettiin puhdistaa oksaalihapolla. Nahan haurastuneita alueita konsolidointiin etanoliin liuotetulla Klucel G:llä ja pinta suojattiin lopuksi Renaissance-mikrokristallivahalla. Metalliosista poistettiin ruostetta harjaamalla kovalla siveltimellä sekä hienolla teräsvillalla.
Konservoinnin tuloksena satulan vaurioituneet alueet saatiin vahvistettua. Puhdistuksen, repeämien paikkaamisen ja tuhohyönteisten aiheuttamien reikien täyttämisen seurauksena satulasta tuli myös esteettisesti eheämpi kokonaisuus.
Museolta ei löytynyt juurikaan taustatietoja. Satulasta tiedetään lähinnä vain se, että se on lahjoitettu museolle vuonna 1905. Satulan ajoitus on hankalaa, koska tämän mallisia satuloita on ollut käytössä 1300-luvulta aina 1830-luvulle asti. Todennäköisesti satula ajoittuu kuitenkin 1700-luvun lopulle tai 1800-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Satula dokumentoitiin ja sen vauriot kartoitettiin. Normaalien dokumentointivalokuvien lisäksi satulasta otettiin röntgenkuvia. Satulassa käytettyjä materiaaleja tutkittiin ja tunnistettiin silmämääräisesti, mikroskoopin avulla sekä erilaisilla tippa- ja polttokokeilla.
Kangas puhdistettiin lähinnä kuivapuhdistusmenetelmillä. Kankaan repeämät paikattiin ja hyönteisten tekemät reiät täytettiin. Nahkaosat puhdistettiin kuivapuhdistusmenetelmillä ja vedellä. Ruosteen aiheuttamia tummia alueita nahassa yritettiin puhdistaa oksaalihapolla. Nahan haurastuneita alueita konsolidointiin etanoliin liuotetulla Klucel G:llä ja pinta suojattiin lopuksi Renaissance-mikrokristallivahalla. Metalliosista poistettiin ruostetta harjaamalla kovalla siveltimellä sekä hienolla teräsvillalla.
Konservoinnin tuloksena satulan vaurioituneet alueet saatiin vahvistettua. Puhdistuksen, repeämien paikkaamisen ja tuhohyönteisten aiheuttamien reikien täyttämisen seurauksena satulasta tuli myös esteettisesti eheämpi kokonaisuus.