"Kun antaa, niin saa." : lapsensa menettäneiden vertaistukihenkilöiden kokemukset hyvinvoinnista ja toiveet vertaistukitoimintaa kohtaan Feeniks-työssä
Pelli, Ida (2016)
Pelli, Ida
Turun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060211599
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060211599
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin lapsensa menettäneiden vertaistukihenkilöiden hyvinvointiin liittyviä kokemuksia. Tämän lisäksi selvitettiin heidän toiveitaan toimintaa kohtaan. Vertaistukihenkilöiden hyvinvointi määriteltiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallin sekä auttajan ammatillisen elämänlaadun teorian näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Turun kriisikeskuksen Feeniks-työn kanssa, joka vastaa vertaistukihenkilötoiminnan järjestämisestä lapsensa menettäneille.
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti siten, että siinä kerättiin ja yhdistettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistoa. Aineisto koostui kuuden vertaistukihenkilön haastattelusta ja heidän tuloksistaan kahdesta itsearviointimenetelmästä, jotka he täyttivät haastatteluiden jälkeen.
Haastatteluiden perusteella vertaistukihenkilöt kokivat, että heillä oli käytössään työympäristöön, asiakastyöhön ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä voimavaroja. Näihin osa-alueisiin liittyviä vaatimuksia ja kuormitustekijöitä koettiin vähemmän. Tuloksia täydensivät itsearviointien tulokset. Ammatillisen elämänlaadun mitta-asteikossa (ProQOL) vertaistukihenkilöt raportoivat paljon myötätuntotyytyväisyyttä ja vähän työ- ja myötätuntouupumusta. Maailmaa koskevien oletusten mitta-asteikon (WAS) omaa arvoa ja maailman hyväntahtoisuutta mittaavista osioista vertaistukihenkilöt saivat korkeat pisteet ja maailman mielekkyyttä mittaavasta skaalasta melko matalat pisteet. Feeniks-työtä koskevat toiveet liittyivät toiminnan organisointiin, asiakastyöhön, vertaistukihenkilöiden tukemiseen ja tukiohjauksen kehittämiseen.
Tässä tutkimuksessa on selvitetty vertaistukihenkilöiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja heidän toiveitaan toimintaa kohtaan. Tuloksia voidaan hyödyntää vertaistukihenkilöiden hyvinvoinnin tukemisessa ja Feeniks-työn kehittämisessä. Vertaistukihenkilöiden hyvinvointi on tärkeää sekä vapaaehtoistyön mielekkyyden että toiminnan laadun ja jatkuvuuden kannalta.
Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti siten, että siinä kerättiin ja yhdistettiin kvalitatiivista ja kvantitatiivista aineistoa. Aineisto koostui kuuden vertaistukihenkilön haastattelusta ja heidän tuloksistaan kahdesta itsearviointimenetelmästä, jotka he täyttivät haastatteluiden jälkeen.
Haastatteluiden perusteella vertaistukihenkilöt kokivat, että heillä oli käytössään työympäristöön, asiakastyöhön ja henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyviä voimavaroja. Näihin osa-alueisiin liittyviä vaatimuksia ja kuormitustekijöitä koettiin vähemmän. Tuloksia täydensivät itsearviointien tulokset. Ammatillisen elämänlaadun mitta-asteikossa (ProQOL) vertaistukihenkilöt raportoivat paljon myötätuntotyytyväisyyttä ja vähän työ- ja myötätuntouupumusta. Maailmaa koskevien oletusten mitta-asteikon (WAS) omaa arvoa ja maailman hyväntahtoisuutta mittaavista osioista vertaistukihenkilöt saivat korkeat pisteet ja maailman mielekkyyttä mittaavasta skaalasta melko matalat pisteet. Feeniks-työtä koskevat toiveet liittyivät toiminnan organisointiin, asiakastyöhön, vertaistukihenkilöiden tukemiseen ja tukiohjauksen kehittämiseen.
Tässä tutkimuksessa on selvitetty vertaistukihenkilöiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja heidän toiveitaan toimintaa kohtaan. Tuloksia voidaan hyödyntää vertaistukihenkilöiden hyvinvoinnin tukemisessa ja Feeniks-työn kehittämisessä. Vertaistukihenkilöiden hyvinvointi on tärkeää sekä vapaaehtoistyön mielekkyyden että toiminnan laadun ja jatkuvuuden kannalta.