Itsemääräämisoikeus ja pakkokeinojen vähentäminen sosiaali- ja terveysalalla : Missä kulkee autonomian ja heitteillejätön raja?
Ahonen, Sari (2016)
Ahonen, Sari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016053110951
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016053110951
Tiivistelmä
Itsemääräämisoikeuden lisääminen ja pakkokeinojen vähentäminen sosiaali- ja terveysalalla ovat kansainvälisesti ja kansallisesti ajankohtaisia trendejä, joiden taustalta on löydettävissä yhteen kietoutuneita ideologisia ja lainsäädännöllisiä tekijöitä. Ihmisoikeuksien laajeneminen ja liberaalit käsitykset yksilön itsemääräämisoikeudesta ovat muuttaneet radikaalisti hoitokäytäntöjä. Erityisesti muutos koskee aiemmin poikkeavina ja holhouksen alaisina pidettyjä ihmisryhmiä, kuten mielisairaita, kehitysvammaisia ja muistisairaita.
Historiallisesti tarkasteltuna muutos on ollut nopea, sillä kansainvälisesti laajamittainen laitoshoidon purkaminen ja avohoitoon siirtyminen on tapahtunut vasta 1990- luvulla. Vammaisliikkeen vaade sosiaalisesta ja poliittisesta täysivaltaistumisesta on vaikuttanut voimakkaasti yhteiskuntaan edesauttaen rakenteiden ja käytäntöjen uudistamista. Muutosvaateet heijastuvat myös Suomeen. Asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä monilta osin vanhentunutta eikä täytä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tai Euroopan unionin lainsäädännön asettamia vaatimuksia. Käytännöt pakkokeinojen suhteen perustuvat monilta osin paikallisille traditiolle, joten niiden tutkiminen on tärkeällä sijalla suomalaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää kehitettäessä.
Opinnäytetyössä kuvataan itsemääräämisoikeuteen ja pakkokeinojen vähentämiseen liittyvää monivaiheista tutkimuksellista kehittämishanketta. Kehittämishanke lähti liikkeelle tarpeesta kartoittaa asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuteen liittyvän lakiuudistuksen vaikutuksia rajoittamiskäytäntöihin vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa. Alkukartoitus vanhusten itsemääräämisoikeuteen ja pakkokeinoihin liittyen toteutettiin kahdessa vanhusten ympärivuorokautisessa hoitolaitoksessa Ethico™ – roolipeliväittelyn keinoin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja saatujen tuloksien mukaan vanhustenhuollon henkilöstö on epätietoinen monelta osin rajoittamiskeinojen käytöstä ja siitä, mitä itsemääräämisoikeus tietyssä hoitotilanteessa tarkoittaa.
Kaavailtu lakiesitys asiakkaan- ja potilaan itsemääräämisoikeudesta raukesi keväällä 2015, mikä vuoksi kehittämishanke sai uuden suunnan ja samalla kansainvälistyi. Hanketta lähdettiin jatkototeuttamaan yhteistyössä Suomen Mapa® keskuksen kanssa. Kehittämishanke laajeni koskemaan itsemääräämisoikeuden ja pakonvähentämisen filosofisia, juridisia ja yhteiskunnallisia lähtökohtia. MAPA®- koulutus ja siihen liittyvän osaamisen hankkiminen kolme kuukautta kestävän Englannin matkan aikana nousi keskiöön. Perehtyminen Iso-Britannian lainsäädäntöön sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja tiedonvälitys blogikirjoitusten, lehtijuttujen ja luennoinnin kautta muodostuivat oleelliseksi osaksi kehittämishanketta. Itsemääräämisoikeus ja pakkokeinojen vähentäminen kulkevat kantavina teemoina läpi koko työn - samoin kuin kysymys: ”Missä kulkee autonomian ja heitteillejätön raja?”
”Ethico” on rekisteröity tavaramerkki 2016 Sari Ahonen & Tarna Kannisto
Historiallisesti tarkasteltuna muutos on ollut nopea, sillä kansainvälisesti laajamittainen laitoshoidon purkaminen ja avohoitoon siirtyminen on tapahtunut vasta 1990- luvulla. Vammaisliikkeen vaade sosiaalisesta ja poliittisesta täysivaltaistumisesta on vaikuttanut voimakkaasti yhteiskuntaan edesauttaen rakenteiden ja käytäntöjen uudistamista. Muutosvaateet heijastuvat myös Suomeen. Asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeutta koskeva lainsäädäntö on tällä hetkellä monilta osin vanhentunutta eikä täytä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tai Euroopan unionin lainsäädännön asettamia vaatimuksia. Käytännöt pakkokeinojen suhteen perustuvat monilta osin paikallisille traditiolle, joten niiden tutkiminen on tärkeällä sijalla suomalaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää kehitettäessä.
Opinnäytetyössä kuvataan itsemääräämisoikeuteen ja pakkokeinojen vähentämiseen liittyvää monivaiheista tutkimuksellista kehittämishanketta. Kehittämishanke lähti liikkeelle tarpeesta kartoittaa asiakkaan ja potilaan itsemääräämisoikeuteen liittyvän lakiuudistuksen vaikutuksia rajoittamiskäytäntöihin vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa. Alkukartoitus vanhusten itsemääräämisoikeuteen ja pakkokeinoihin liittyen toteutettiin kahdessa vanhusten ympärivuorokautisessa hoitolaitoksessa Ethico™ – roolipeliväittelyn keinoin. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja saatujen tuloksien mukaan vanhustenhuollon henkilöstö on epätietoinen monelta osin rajoittamiskeinojen käytöstä ja siitä, mitä itsemääräämisoikeus tietyssä hoitotilanteessa tarkoittaa.
Kaavailtu lakiesitys asiakkaan- ja potilaan itsemääräämisoikeudesta raukesi keväällä 2015, mikä vuoksi kehittämishanke sai uuden suunnan ja samalla kansainvälistyi. Hanketta lähdettiin jatkototeuttamaan yhteistyössä Suomen Mapa® keskuksen kanssa. Kehittämishanke laajeni koskemaan itsemääräämisoikeuden ja pakonvähentämisen filosofisia, juridisia ja yhteiskunnallisia lähtökohtia. MAPA®- koulutus ja siihen liittyvän osaamisen hankkiminen kolme kuukautta kestävän Englannin matkan aikana nousi keskiöön. Perehtyminen Iso-Britannian lainsäädäntöön sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja tiedonvälitys blogikirjoitusten, lehtijuttujen ja luennoinnin kautta muodostuivat oleelliseksi osaksi kehittämishanketta. Itsemääräämisoikeus ja pakkokeinojen vähentäminen kulkevat kantavina teemoina läpi koko työn - samoin kuin kysymys: ”Missä kulkee autonomian ja heitteillejätön raja?”
”Ethico” on rekisteröity tavaramerkki 2016 Sari Ahonen & Tarna Kannisto