OPISKELIJAMENTOROINTI KIRKON NUORISOTYÖNOHJAAJAN AMMATILLISEN KASVUN TUKENA
Weckman , Henna (2016)
Weckman , Henna
Centria-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016102015299
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016102015299
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja arvioida Centria-ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogitutkinnon opiskelijamentorointia. Opiskelijamentorointi oli osa aikuisopiskelijoiden opintoja, jotka aloittivat opintonsa syksyllä 2012. Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena, johon osallistuivat opiskelijamentorointiin osallistuneet aktorit ja mentorit. Pääaiheina tutkimuksessa olivat mentoroinnin luomat merkitykset aktoreille ja mentoreille, opiskelijamentoroinnin soveltuvuus aikuisopiskelijoille sekä mentorin motivoiminen ja tukeminen. Tutkimuksen hankkeisti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Kirkkohallitus.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa kyselyyn vastanneista mentoreista ja aktoreista oli tyytyväisiä opiskelijamentorointiin. Opiskelijamentorointi rikastutti aktorin seurakunnallisen työelämäyhteistyön kokemusta opintojen aikana sekä tuki ammatillista kasvua silloin, kun mentorointisuhde oli onnistunut. Tyytymättömyyttä opiskelijamentorointiin aiheutti osalle vastaajista mentorointiprosessin käytännön järjestelyt oppilaitoksen taholta, mentorointisuhteen toimimattomuus ja osaltaan myös aktorin henkilökohtaiset syyt. Kaikki vastaajat pitivät mentorointia tarpeellisena osana opintoja. Sen koettiin tulevan esille jo tavallisissa oppimisympäristöjen työtehtävissä ja –keskusteluissa. Silloin on kuitenkin vaarana, että käytännön työssä oppiminen korostuu ja varsinaisen mentoroinnin merkitys heikkenee. Siksi oppimisympäristön ohjauksessa olisi hyvä varata erikseen aikaa myös ammatilliseen kasvuun liittyvien asioiden keskustelulle.
Tutkimus antaa lähtökohtia opiskelijamentoroinnin kehittämiseen ja kirkon nuorisotyöntekijän ydinosaamisalueiden uudelleentarkasteluun. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esille aiheeseen liittyviä mahdollisia jatkotutkimusaiheita.
Tutkimustulosten mukaan suurin osa kyselyyn vastanneista mentoreista ja aktoreista oli tyytyväisiä opiskelijamentorointiin. Opiskelijamentorointi rikastutti aktorin seurakunnallisen työelämäyhteistyön kokemusta opintojen aikana sekä tuki ammatillista kasvua silloin, kun mentorointisuhde oli onnistunut. Tyytymättömyyttä opiskelijamentorointiin aiheutti osalle vastaajista mentorointiprosessin käytännön järjestelyt oppilaitoksen taholta, mentorointisuhteen toimimattomuus ja osaltaan myös aktorin henkilökohtaiset syyt. Kaikki vastaajat pitivät mentorointia tarpeellisena osana opintoja. Sen koettiin tulevan esille jo tavallisissa oppimisympäristöjen työtehtävissä ja –keskusteluissa. Silloin on kuitenkin vaarana, että käytännön työssä oppiminen korostuu ja varsinaisen mentoroinnin merkitys heikkenee. Siksi oppimisympäristön ohjauksessa olisi hyvä varata erikseen aikaa myös ammatilliseen kasvuun liittyvien asioiden keskustelulle.
Tutkimus antaa lähtökohtia opiskelijamentoroinnin kehittämiseen ja kirkon nuorisotyöntekijän ydinosaamisalueiden uudelleentarkasteluun. Lisäksi tutkimuksessa tuodaan esille aiheeseen liittyviä mahdollisia jatkotutkimusaiheita.