Bradykiniini endoteelin ja sileälihassolujen säätelijänä verisuonen tulehdustilassa
Ven, Katharina (2016)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Ven, Katharina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110815894
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016110815894
Tiivistelmä
Sydän- ja verisuonitaudit ovat suurin kuolinsyy länsimaissa. Tautien syntymekanismeja paremmin ymmärtämällä voitaisiin kehittää sairauksien varhaisvaiheiden tunnistamiseen tarvittavia spesifisempiä merkkiaineita, sekä löytää ennaltaehkäiseviä ja parempia hoitomuotoja. Bradykiniinillä on tärkeä rooli verisuonten tonuksen säätelyssä, ja se on perinteisesti tunnettu verisuonia laajentavasta vaikutuksestaan. Tutkimusryhmän aikaisempien eläintutkimusten mukaan bradykiniinillä on myös ikään ja terveydentilaan sidottuja verisuonia supistavia vaikutuksia.
Tämän insinöörityön tarkoituksena oli pystyttää soluviljelymallit humaaneille endoteeli- (HUVEC) ja sileälihassoluille (CASMC), aiheuttaa soluille keinotekoinen tulehdus E.colin endotoksisella lipopolysakkaridilla (LPS) sekä tutkia bradykiniinin mahdollisia erilaisia vaikutusreittejä terveissä ja tulehtuneissa soluissa. Soluja viljeltiin 48-kuoppalevyllä. Niistä tehtiin koesarjat, joissa vertailtiin terveitä ja LPS-endotoksiinilla käsiteltyjä soluja, sekä bradykiniinin annosvasteita. Koesarjojen kasvatusliuoksista mitattiin tulehdusvälittäjäaineiden, prostanoidien ja kokonaistyppioksidin pitoisuuksia ELISA- ja kolorimetrisellä nitraatti-nitriittimenetelmällä.
Soluviljelymallien pystytys onnistui ja soluja onnistuttiin kasvattamaan hallitusti. Tulehdusvälittäjäaineiden mittauksista huomattiin, että LPS-endotoksiinilla käsiteltyjen solujen kasvatusliuosten pitoisuudet olivat korkeammat kuin terveiden. Prostanoidien mittauksista huomattiin, että terveiden ja LPS-endotoksiinilla käsiteltyjen solujen kasvatusliuoksissa oli eroavaisuuksia, sekä bradykiniinillä oli vaikutusta pitoisuuksien tasoihin.
Tulosten perusteella soluille aiheutettu keinotekoinen tulehdus lipopolysakkaridilla onnistui. Prostanoidien mittauksien perusteella bradykiniinillä on erilaisia vaikutusreittejä terveissä kuin LPS-endotoksiinilla käsitellyissä soluissa. Tämän perusteella bradykiniinillä voi olla myös verisuonia supistavia vaikutuksia. Tutkimusta vaatii myös ikääntymisen merkityksen selvittäminen bradykiniinin vaikutusreiteissä.
Tämän insinöörityön tarkoituksena oli pystyttää soluviljelymallit humaaneille endoteeli- (HUVEC) ja sileälihassoluille (CASMC), aiheuttaa soluille keinotekoinen tulehdus E.colin endotoksisella lipopolysakkaridilla (LPS) sekä tutkia bradykiniinin mahdollisia erilaisia vaikutusreittejä terveissä ja tulehtuneissa soluissa. Soluja viljeltiin 48-kuoppalevyllä. Niistä tehtiin koesarjat, joissa vertailtiin terveitä ja LPS-endotoksiinilla käsiteltyjä soluja, sekä bradykiniinin annosvasteita. Koesarjojen kasvatusliuoksista mitattiin tulehdusvälittäjäaineiden, prostanoidien ja kokonaistyppioksidin pitoisuuksia ELISA- ja kolorimetrisellä nitraatti-nitriittimenetelmällä.
Soluviljelymallien pystytys onnistui ja soluja onnistuttiin kasvattamaan hallitusti. Tulehdusvälittäjäaineiden mittauksista huomattiin, että LPS-endotoksiinilla käsiteltyjen solujen kasvatusliuosten pitoisuudet olivat korkeammat kuin terveiden. Prostanoidien mittauksista huomattiin, että terveiden ja LPS-endotoksiinilla käsiteltyjen solujen kasvatusliuoksissa oli eroavaisuuksia, sekä bradykiniinillä oli vaikutusta pitoisuuksien tasoihin.
Tulosten perusteella soluille aiheutettu keinotekoinen tulehdus lipopolysakkaridilla onnistui. Prostanoidien mittauksien perusteella bradykiniinillä on erilaisia vaikutusreittejä terveissä kuin LPS-endotoksiinilla käsitellyissä soluissa. Tämän perusteella bradykiniinillä voi olla myös verisuonia supistavia vaikutuksia. Tutkimusta vaatii myös ikääntymisen merkityksen selvittäminen bradykiniinin vaikutusreiteissä.