Eläimet osana muistisairaiden kuntoutustyötä
Nylander, Maija (2016)
Nylander, Maija
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112216862
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112216862
Tiivistelmä
Tutkin opinnäytetyössäni eläintoiminnan vaikutuksia muistisairaiden ikääntyneiden kuntoutustyön osana. Päädyin aiheeseen osin rakkaudestani eläimiin, ja osin sen vuoksi, että olen aiempien kokemuksieni valossa havainnut eläinten läheisyyden positiivisia vaikutuksia ihmisen psyyken kannalta. Minua myös hämmästytti tutkimusnäytön vähäisyys kyseisellä aihealueella.
Löysin opinnäytetyöni yhteistyökumppaniksi henkilön, joka oli sitoutunut järjestämään eläinavusteista toimintaa osana johtamansa hoivayksikön arkea. Kyseinen hoivakoti sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Hoivakodissa toteutettiin eläintoiminta kolmena eri ajankohtana, jolloin keräsin tutkimusaineistoni havainnointimenetelmän avulla. Käytin havainnoinnissa apuna kehittelemääni havainnointilomaketta, jonka vuoksi havainnointi oli systemaattista ja suunnitelmallista. Kirjasin havainnointilomakkeen tueksi ylös myös esille tulleita vapaamuotoisia havaintoja niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Havainnoin yhteensä seitsemää hoivakodissa asuvaa ikäihmistä, joilla on diagnosoitu muistisairaus. Tutkimukseni tavoitteena oli löytää eläintoiminnan positiivisia vaikutuksia osana muistisairaiden ikäihmisten kuntoutustyötä, etenkin psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Havainnointityöni pohjautuivat tutkimuksessa puheen, elekielen, sosiaalisuuden ja fyysisen aktiivisuuden tarkkailemiseen. Jokaista osa-aluetta havainnoitiin ennen eläintoimintaa, eläintoiminnan aikana ja eläintoiminnan jälkeen.
Suurimmat eläintoiminnan aikaan saamat muutokset tapahtuivat havaintojeni mukaan muistisairaiden ikääntyneiden spontaanin puheen muodostuksessa, elekielen käyttämisessä vuorovaikutuksessa, läsnä olemisessa, keskustelun aloittamisen spontaaniudessa sekä keskustelun sivusta seuraamisessa. Lisäksi vapaan havainnoinnin mukaan puheen tuottamisen osa-alueella näkyivät eläinten läsnäolon muistoja herättelevät vaikutukset sekä eläinten synnyttämät keskustelunaiheet. Elekielen osa-alueella havainnoin vapaamuotoisessa havainnoissa eläinten positiivisia vaikutuksia muistisairaiden ikääntyneiden hoivavietin heräämisessä.
Löysin opinnäytetyöni yhteistyökumppaniksi henkilön, joka oli sitoutunut järjestämään eläinavusteista toimintaa osana johtamansa hoivayksikön arkea. Kyseinen hoivakoti sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla. Hoivakodissa toteutettiin eläintoiminta kolmena eri ajankohtana, jolloin keräsin tutkimusaineistoni havainnointimenetelmän avulla. Käytin havainnoinnissa apuna kehittelemääni havainnointilomaketta, jonka vuoksi havainnointi oli systemaattista ja suunnitelmallista. Kirjasin havainnointilomakkeen tueksi ylös myös esille tulleita vapaamuotoisia havaintoja niin yksilö- kuin ryhmätasolla. Havainnoin yhteensä seitsemää hoivakodissa asuvaa ikäihmistä, joilla on diagnosoitu muistisairaus. Tutkimukseni tavoitteena oli löytää eläintoiminnan positiivisia vaikutuksia osana muistisairaiden ikäihmisten kuntoutustyötä, etenkin psyykkisellä ja sosiaalisella tasolla. Havainnointityöni pohjautuivat tutkimuksessa puheen, elekielen, sosiaalisuuden ja fyysisen aktiivisuuden tarkkailemiseen. Jokaista osa-aluetta havainnoitiin ennen eläintoimintaa, eläintoiminnan aikana ja eläintoiminnan jälkeen.
Suurimmat eläintoiminnan aikaan saamat muutokset tapahtuivat havaintojeni mukaan muistisairaiden ikääntyneiden spontaanin puheen muodostuksessa, elekielen käyttämisessä vuorovaikutuksessa, läsnä olemisessa, keskustelun aloittamisen spontaaniudessa sekä keskustelun sivusta seuraamisessa. Lisäksi vapaan havainnoinnin mukaan puheen tuottamisen osa-alueella näkyivät eläinten läsnäolon muistoja herättelevät vaikutukset sekä eläinten synnyttämät keskustelunaiheet. Elekielen osa-alueella havainnoin vapaamuotoisessa havainnoissa eläinten positiivisia vaikutuksia muistisairaiden ikääntyneiden hoivavietin heräämisessä.