KIINALAISTEN MAALAUSTEOSTEN NIMET : kommentoitu käännös
Korhonen, Marjatta (2016)
Korhonen, Marjatta
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517528
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016112517528
Tiivistelmä
Korhonen, Marjatta. KIINALAISTEN MAALAUSTEOSTEN NIMET kommentoitu käännös. Syksy 2016, 37 s., 1 liite. Diakonia ammattikorkeakoulu. Asioimistulkkauksen koulutus. Tulkki (AMK)
Kiinalainen perinteinen maalaustaide on uniikki taiteen muoto, jossa teksti, kuva ja kalligrafia liittyvät saumattomasti yhteen. Teosnimet ovat usein runollisia, lyhyitä ja rytmikkäitä lauseita. Lisäksi niissä on käytetty alluusioita ja symboliikkaa, jotka avautuvat mahdollisesti vain kiinalaista symboliikkaa tuntevalle.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella millä keinoin kääntäjä on pyrkinyt välittämään perinteisten kiinalaisten maalausteosten nimien ja niiden sisältämät viestit toisesta kuin taiteilijan kulttuuritaustasta tulevalle, tässä tapauksessa suomalaiselle, yleisölle. Laajempana tavoitteena oli osaltaan edistää maantieteellisesti kaukana olevien maiden, Suomen ja Kiinan, kulttuurien välistä ymmärrystä.
Tarkastelun kohteena oli perinteisen kiinalaisen maalaustaiteen tyylisuuntaan kuuluvia teosnimiä. Aineistona oli otos näyttelyn teosluettelosta, joka oli esillä Muste ja vesi – perinteisen kiinalaisen maalaustaiteen ja kalligrafian näyttelyssä Kuopion musiikkikeskuksessa lokakuussa 2015. Käännöstyön teoriapohjana käytettiin skoposteoriaa, koska sen lähestymistapa katsottiin sopivimmaksi taidealan käännöksiin. Skoposteorian mukaan käännösratkaisuja tehdään sen perusteella, mikä on käännöksen tarkoitus alkutekstin kirjoittajan tai kohdetekstin lukijan kannalta.
Tutkimuksessa havaittiin, että kulttuurisidonnaisen symboliikan kommunikoiminen lyhytsanaisesti toiselle kielelle on erittäin haastava tehtävä. Runollisen tekstin kääntäminen vaatii kääntäjältä muutakin kuin pelkkää teknistä sanaston kääntämistä. Tarvitaan sisäistä taiteellista silmää, että voisi siirtää runouteen pohjautuvia lähdetekstejä kohdekielelle. Runollisten teosnimien käännöksiin on useita vaihtoehtoja.
Opinnäytetyön aikana suoritettu aineiston analyysi osoittaa, että pyrkiessään välittämään teosnimien viestin, kääntäjä on tapauksesta riippuen käyttänyt sekä vieraannuttavia että kotouttavia käännöksiä. Paikoin on lisätty kääntäjän huomautuksia selitykseksi. Teosnimien ymmärtämisen kannalta kääntäjän olisi tärkeää nähdä teokset tai saada taiteilijalta tietoa niiden taustasta. Lisäksi havaittiin, että antiikin kiinankielisen runouden tunteminen on edellytys perinteisen kiinalaisen taiteen teosnimien kääntämiselle. Jälkikäteen analysoiden, kun kuvia ja taustatietoa oli ollut saatavilla, toisenlaiset käännösratkaisut olisivat olleet perusteltuja. Lisää Suomen ja Kiinan kulttuuria käsittelevää tutkimusta tarvitaan. Kiinnostavia tutkimuskohteita taideteosten nimien suomennoksien lisäksi olisi muun muassa suomen ja kiinan kielen ominaispiirteiden ja ilmaisutapojen vertailu.
Kiinalainen perinteinen maalaustaide on uniikki taiteen muoto, jossa teksti, kuva ja kalligrafia liittyvät saumattomasti yhteen. Teosnimet ovat usein runollisia, lyhyitä ja rytmikkäitä lauseita. Lisäksi niissä on käytetty alluusioita ja symboliikkaa, jotka avautuvat mahdollisesti vain kiinalaista symboliikkaa tuntevalle.
Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella millä keinoin kääntäjä on pyrkinyt välittämään perinteisten kiinalaisten maalausteosten nimien ja niiden sisältämät viestit toisesta kuin taiteilijan kulttuuritaustasta tulevalle, tässä tapauksessa suomalaiselle, yleisölle. Laajempana tavoitteena oli osaltaan edistää maantieteellisesti kaukana olevien maiden, Suomen ja Kiinan, kulttuurien välistä ymmärrystä.
Tarkastelun kohteena oli perinteisen kiinalaisen maalaustaiteen tyylisuuntaan kuuluvia teosnimiä. Aineistona oli otos näyttelyn teosluettelosta, joka oli esillä Muste ja vesi – perinteisen kiinalaisen maalaustaiteen ja kalligrafian näyttelyssä Kuopion musiikkikeskuksessa lokakuussa 2015. Käännöstyön teoriapohjana käytettiin skoposteoriaa, koska sen lähestymistapa katsottiin sopivimmaksi taidealan käännöksiin. Skoposteorian mukaan käännösratkaisuja tehdään sen perusteella, mikä on käännöksen tarkoitus alkutekstin kirjoittajan tai kohdetekstin lukijan kannalta.
Tutkimuksessa havaittiin, että kulttuurisidonnaisen symboliikan kommunikoiminen lyhytsanaisesti toiselle kielelle on erittäin haastava tehtävä. Runollisen tekstin kääntäminen vaatii kääntäjältä muutakin kuin pelkkää teknistä sanaston kääntämistä. Tarvitaan sisäistä taiteellista silmää, että voisi siirtää runouteen pohjautuvia lähdetekstejä kohdekielelle. Runollisten teosnimien käännöksiin on useita vaihtoehtoja.
Opinnäytetyön aikana suoritettu aineiston analyysi osoittaa, että pyrkiessään välittämään teosnimien viestin, kääntäjä on tapauksesta riippuen käyttänyt sekä vieraannuttavia että kotouttavia käännöksiä. Paikoin on lisätty kääntäjän huomautuksia selitykseksi. Teosnimien ymmärtämisen kannalta kääntäjän olisi tärkeää nähdä teokset tai saada taiteilijalta tietoa niiden taustasta. Lisäksi havaittiin, että antiikin kiinankielisen runouden tunteminen on edellytys perinteisen kiinalaisen taiteen teosnimien kääntämiselle. Jälkikäteen analysoiden, kun kuvia ja taustatietoa oli ollut saatavilla, toisenlaiset käännösratkaisut olisivat olleet perusteltuja. Lisää Suomen ja Kiinan kulttuuria käsittelevää tutkimusta tarvitaan. Kiinnostavia tutkimuskohteita taideteosten nimien suomennoksien lisäksi olisi muun muassa suomen ja kiinan kielen ominaispiirteiden ja ilmaisutapojen vertailu.