Huippuvalmentajien kokemat karikot ja käänteet – ”Niitä ei voi vaihtaa pois, niin eletään sitten niitten kanssa”
Manninen, Antti; Kangasniemi, Eero (2016)
Manninen, Antti
Kangasniemi, Eero
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120218877
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120218877
Tiivistelmä
Tämän työelämän kehittämistyön tilaajaorganisaatioina toimivat Suomen Olympiakomitea sekä Kilpa- ja huippu-urheilun kehityskeskus (KIHU). Suomen Olympiakomitea johtaa ja kehittää eettisesti kestävää ja kansainväliseen menestykseen tähtäävää suomalaista huippu-urheilua. KIHU johtaa Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön osaamisohjelmaa vastaten suomalaisen huippu-urheilun T&K-toiminnasta sekä osallistuvan asiantuntijuuden kehittämisestä ja toteutuksesta urheilijan polulla. Tämä tutkimus on jatkoa heidän toteuttamilleen tutkimuksille suomalaisista valmentajista. Aikaisemmilla tutkimuksilla on pyritty hahmot-tamaan suomalaisen valmennuksen tilaa 2010-luvulla.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää huippuvalmentajien uraan vaikuttaneita tilanteita sekä asioita. Tutkimusongelmat ovat: Millaisia kokemuksia huippuvalmentajat ovat kokeneet matkallaan kohti menestystä? Mikä on olennaista valmentajaksi kasvun ja kehityksen kannalta? Sekä mitkä asiat yhdistävät valmentajien uria lajista riippumatta?
Tutkimus toteutettiin vuoden 2016 aikana sovelletulla teemahaastattelulla, jonka pohjana käytettiin ennakkotehtävänä tuotettua kuvaa valmentajan urasta. Haastattelun teemat syntyivät tutkimushenkilöiden piirtämien kuvien pohjalta. Aineiston analysointi suoritettiin kesällä ja tulokset valmistuivat syksyllä 2016.
Neljä tärkeintä tutkimuslöydöstä olivat käytännön valmennustyössä oppiminen, itsetuntemuksen kehitys, valmennusfilosofian muutos sekä suurimmista elämän käänteistä oppiminen.
Huippuvalmentajat korostavat kehityksessään käytännön valmennustyötä ja sen mukanaan tuoman kokemuksen merkitystä. Haastateltujen valmentajien mukaan itsetuntemuksen kehittyminen mahdollistaa urheilijoiden auttamisen parhaalla tavalla. Valmennusfilosofian muutos autoritäärisestä demokraattiseen ja urheilijoita osallistavaan tyyliin siirtyminen on valmentajien mukaan tuottanut menestystä. Suurimmat yksittäiset tapahtumat / asiat, joista oppia on saatu ovat yleensä negatiivisia esim. potkut. Negatiivisista tapahtumista oppiminen on liitoksissa itsetuntemuksen kehitysvaiheeseen.
Huippuvalmentajaksi voi kehittyä monia eri reittejä. Yhteistä kuitenkin kaikille näille reiteille on se, että niitä on kuljettu intohimolla. Sattumallakin on osaa huippuvalmentajan urakehityksessä, mutta tuohon sattumaan voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Kaikille huippuvalmentajille on yhteistä se, että vastoinkäymiset eivät lannista vaan niistä kerätään eniten oppia tulevaisuutta varten. Tämän tutkimuksen pohjalta olisikin järkevää tutkia miten valmentajia voitaisiin vielä paremmin auttaa tuntemaan itseään ja opettaa oppimaan. Selkeästi laajemman valmentajaverkoston luomiselle olisi tarvetta.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on löytää huippuvalmentajien uraan vaikuttaneita tilanteita sekä asioita. Tutkimusongelmat ovat: Millaisia kokemuksia huippuvalmentajat ovat kokeneet matkallaan kohti menestystä? Mikä on olennaista valmentajaksi kasvun ja kehityksen kannalta? Sekä mitkä asiat yhdistävät valmentajien uria lajista riippumatta?
Tutkimus toteutettiin vuoden 2016 aikana sovelletulla teemahaastattelulla, jonka pohjana käytettiin ennakkotehtävänä tuotettua kuvaa valmentajan urasta. Haastattelun teemat syntyivät tutkimushenkilöiden piirtämien kuvien pohjalta. Aineiston analysointi suoritettiin kesällä ja tulokset valmistuivat syksyllä 2016.
Neljä tärkeintä tutkimuslöydöstä olivat käytännön valmennustyössä oppiminen, itsetuntemuksen kehitys, valmennusfilosofian muutos sekä suurimmista elämän käänteistä oppiminen.
Huippuvalmentajat korostavat kehityksessään käytännön valmennustyötä ja sen mukanaan tuoman kokemuksen merkitystä. Haastateltujen valmentajien mukaan itsetuntemuksen kehittyminen mahdollistaa urheilijoiden auttamisen parhaalla tavalla. Valmennusfilosofian muutos autoritäärisestä demokraattiseen ja urheilijoita osallistavaan tyyliin siirtyminen on valmentajien mukaan tuottanut menestystä. Suurimmat yksittäiset tapahtumat / asiat, joista oppia on saatu ovat yleensä negatiivisia esim. potkut. Negatiivisista tapahtumista oppiminen on liitoksissa itsetuntemuksen kehitysvaiheeseen.
Huippuvalmentajaksi voi kehittyä monia eri reittejä. Yhteistä kuitenkin kaikille näille reiteille on se, että niitä on kuljettu intohimolla. Sattumallakin on osaa huippuvalmentajan urakehityksessä, mutta tuohon sattumaan voi vaikuttaa omalla toiminnallaan. Kaikille huippuvalmentajille on yhteistä se, että vastoinkäymiset eivät lannista vaan niistä kerätään eniten oppia tulevaisuutta varten. Tämän tutkimuksen pohjalta olisikin järkevää tutkia miten valmentajia voitaisiin vielä paremmin auttaa tuntemaan itseään ja opettaa oppimaan. Selkeästi laajemman valmentajaverkoston luomiselle olisi tarvetta.