Sairaanhoitajan ammatillinen pätevyys ja osaaminen polikliinisessa hoitotyössä
Luostarinen, Piia (2016)
Luostarinen, Piia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120619258
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016120619258
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää toimenpidepoliklinikoilla toimivien sairaanhoitajien ammatillista pätevyyttä ja osaamista heidän itsensä arvioimana sekä suhteessa asiantuntijaryhmän arvioimaan tavoitetasoon. Tarkoituksena oli myös selvittää vaikuttavatko ikä ja työssäoloaika ammatilliseen pätevyyteen polikliinisessa hoitotyössä. Lisäksi opinnäytetyössä kartoitettiin polikliinisen hoitotyön tulevaisuuden haasteita. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa kyseisille poliklinikoille koulutustarpeiden kohdentamiseen, sairaanhoitajien urakehityksen tukemiseen ja toiminnan kehittämisen perustaksi.
Opinnäytetyössä sairaanhoitajat arvioivat itse ammatillista pätevyyttään ja osaamistaan polikliinisessä hoitotyössä. Mittarina käytettiin Meretojan (2003) kehittämää Nurse Competence Scale (NCS) kyselyä, joka koostuu auttamisen, opettamisen ja ohjaamisen, tarkkailutehtävien, tilannehallinnan, hoitotoimien hallinnan, laadun varmistuksen ja työroolin osa-alueista. Tutkimus toteutettiin erään yliopistollisen keskussairaalan kolmella eri poliklinikalla. Tutkimusaineistona käytettiin keväällä 2015 sairaanhoitajilta kerättyjä itsearviointeja ammatillisesta pätevyydestä. Sairaanhoitajien vastauksia verrattiin asiantuntijaryhmän määrittelemään ammattipätevyyden ja osaamisen tavoitetasoon, tavoitetaso määriteltiin NCS-mittarin avulla. Asiantuntijaryhmä koostui kyseisten poliklinikoiden esimiehistä sekä kliinisestä asiantuntijasta. Asiantuntijaryhmältä kerättiin myös avoimilla kysymyksillä tietoa polikliinisen hoitotyön tulevaisuuden haasteista.
Opinnäytetyön aineisto koostui kahdesta eri aineistosta. Määrällinen aineisto purettiin tilastollisin menetelmin ja siitä saatiin yleisimmät tunnusluvut kuten keskiarvot, hajonnat sekä prosentit. Aineiston normaalijakaumaa testattiin Shapiro-Wilk – testillä. Taustamuuttujien ja summamuuttujien välisien erojen tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin Kruskal-Wallis – testillä. Avoimet kysymykset purettiin teoriaohjaavan sisällön analyysin avulla.
Sairaanhoitajat arvioivat oman ammatillisen pätevyytensä polikliinisessa hoitotyössä hyväksi. Iällä ei ollut vaikutusta ammatillisen pätevyyden arviointiin tässä tutkimuksessa. Pidempään nykyisessä työyksikössä työskennelleet sairaanhoitajat arvioivat pätevyytensä paremmaksi hoitotoimien hallinnan ja työroolin osa-alueissa. Sairaanhoitajien omat arvioinnit erosivat asiantuntijaryhmän asettamista ammatillisen pätevyyden ja osaamisen tavoitetasoista useissa kohdissa. Suurimmat erot kohdistuivat hoitotyön ja potilashoidon kehittämisen aihe-alueille. Asiantuntijaryhmä tunnisti polikliinisen hoitotyön tulevaisuuden haasteina useita eri teemoja. Näitä olivat mm. hoitotyön kehittäminen, kliininen osaaminen, päätöksenteon tukimenetelmien käyttö sekä työrooliin liittyvien taitojen hallinta.
Opinnäytetyössä sairaanhoitajat arvioivat itse ammatillista pätevyyttään ja osaamistaan polikliinisessä hoitotyössä. Mittarina käytettiin Meretojan (2003) kehittämää Nurse Competence Scale (NCS) kyselyä, joka koostuu auttamisen, opettamisen ja ohjaamisen, tarkkailutehtävien, tilannehallinnan, hoitotoimien hallinnan, laadun varmistuksen ja työroolin osa-alueista. Tutkimus toteutettiin erään yliopistollisen keskussairaalan kolmella eri poliklinikalla. Tutkimusaineistona käytettiin keväällä 2015 sairaanhoitajilta kerättyjä itsearviointeja ammatillisesta pätevyydestä. Sairaanhoitajien vastauksia verrattiin asiantuntijaryhmän määrittelemään ammattipätevyyden ja osaamisen tavoitetasoon, tavoitetaso määriteltiin NCS-mittarin avulla. Asiantuntijaryhmä koostui kyseisten poliklinikoiden esimiehistä sekä kliinisestä asiantuntijasta. Asiantuntijaryhmältä kerättiin myös avoimilla kysymyksillä tietoa polikliinisen hoitotyön tulevaisuuden haasteista.
Opinnäytetyön aineisto koostui kahdesta eri aineistosta. Määrällinen aineisto purettiin tilastollisin menetelmin ja siitä saatiin yleisimmät tunnusluvut kuten keskiarvot, hajonnat sekä prosentit. Aineiston normaalijakaumaa testattiin Shapiro-Wilk – testillä. Taustamuuttujien ja summamuuttujien välisien erojen tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin Kruskal-Wallis – testillä. Avoimet kysymykset purettiin teoriaohjaavan sisällön analyysin avulla.
Sairaanhoitajat arvioivat oman ammatillisen pätevyytensä polikliinisessa hoitotyössä hyväksi. Iällä ei ollut vaikutusta ammatillisen pätevyyden arviointiin tässä tutkimuksessa. Pidempään nykyisessä työyksikössä työskennelleet sairaanhoitajat arvioivat pätevyytensä paremmaksi hoitotoimien hallinnan ja työroolin osa-alueissa. Sairaanhoitajien omat arvioinnit erosivat asiantuntijaryhmän asettamista ammatillisen pätevyyden ja osaamisen tavoitetasoista useissa kohdissa. Suurimmat erot kohdistuivat hoitotyön ja potilashoidon kehittämisen aihe-alueille. Asiantuntijaryhmä tunnisti polikliinisen hoitotyön tulevaisuuden haasteina useita eri teemoja. Näitä olivat mm. hoitotyön kehittäminen, kliininen osaaminen, päätöksenteon tukimenetelmien käyttö sekä työrooliin liittyvien taitojen hallinta.