Kun yhteinen kieli puuttuu : puhetta tukevat ja korvaavat menetelmät kirjaston kirjaleikissä
Savolainen, Kirsi (2016)
Savolainen, Kirsi
Turun ammattikorkeakoulu
2016
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121420465
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121420465
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli AAC-menetelmien (Augmentative and Alternative Communication) eli puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien ja kirjaleikin yhdistelmän kokeilu. Kirjaleikki on yleensä esikouluikäisten lasten kanssa käytetty leikinomainen menetelmä, jossa lapset vuorovaikutuksessa kirjastolaisen kanssa opettelevat kirjaston käyttöä. Opinnäytteen tavoitteena oli kokeilla, kuinka valitut AAC-kommunikointikeinot, kuten selkokieli, kuvat, esineet, tukiviittomat, eleet ja ilmeet toimivat turvapaikanhakijalapsille suunnatussa kirjaleikissä. Tutkimuksella haluttiin selvittää, mitkä ovat käytännöllisiä tapoja tukea esittäjän puhetta ja kuinka onnistuneita tehdyt ratkaisut olivat.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa pohdittiin puuttuvan kielitaidon aiheuttamia vaikeuksia ja millaisia hankkeita tai palveluita kirjastoilla on kieliesteen ylittämiseksi ja maahanmuuttajataustaisten lapsiasiakkaiden palvelemiseksi. Seuraavissa kappaleissa selvitettiin leikin teoriaa ja kirjaleikissä käytettyjä AAC-kommunikaatiotapoja. Eniten käsiteltiin kuvia, sillä ne valikoituivat selkopuheen ohella toiseksi pääkommunikointikeinoksi.
Tutkimustapana oli toimintatutkimus, sillä mielenkiinnon kohteena olivat kirjastolle uuden toimintatavan kehittäminen ja muutos tutkijan omissa työskentelytavoissa. Tutkijan tehtävänä oli kehittää tapahtuma ja osallistua sen toteuttamiseen ja testaamiseen. Kirjaleikin aikana tehtyjä havaintoja käytettiin itsearvioinnissa, jossa pohdittiin tapahtuman onnistumista ja puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien mielekkyyttä kirjaleikin yhteydessä. Kirjaleikin jälkeen haastateltiin myös esikoulun opettajaa.
Tutkimuksessa selvisi, että valitut keinot toivat kirjaleikkityöskentelyyn lisäarvoa ja niiden käyttö oli suhteellisen vaivatonta. Etenkin selkokieli, kuvakommunikointi, eleet ja ilmeet olivat käytännöllisiä viestinnän apuvälineitä, joiden voitiin olettaa lisäävän puheenymmärrystä. Lapset osoittivat ymmärrystä, sillä he osallistuivat leikkeihin ja tehtäviin suunnitellusti. AAC-tuettu kirjaleikki vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua ja AAC-kommunikointikeinojen tuntemusta.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa pohdittiin puuttuvan kielitaidon aiheuttamia vaikeuksia ja millaisia hankkeita tai palveluita kirjastoilla on kieliesteen ylittämiseksi ja maahanmuuttajataustaisten lapsiasiakkaiden palvelemiseksi. Seuraavissa kappaleissa selvitettiin leikin teoriaa ja kirjaleikissä käytettyjä AAC-kommunikaatiotapoja. Eniten käsiteltiin kuvia, sillä ne valikoituivat selkopuheen ohella toiseksi pääkommunikointikeinoksi.
Tutkimustapana oli toimintatutkimus, sillä mielenkiinnon kohteena olivat kirjastolle uuden toimintatavan kehittäminen ja muutos tutkijan omissa työskentelytavoissa. Tutkijan tehtävänä oli kehittää tapahtuma ja osallistua sen toteuttamiseen ja testaamiseen. Kirjaleikin aikana tehtyjä havaintoja käytettiin itsearvioinnissa, jossa pohdittiin tapahtuman onnistumista ja puhetta tukevien ja korvaavien menetelmien mielekkyyttä kirjaleikin yhteydessä. Kirjaleikin jälkeen haastateltiin myös esikoulun opettajaa.
Tutkimuksessa selvisi, että valitut keinot toivat kirjaleikkityöskentelyyn lisäarvoa ja niiden käyttö oli suhteellisen vaivatonta. Etenkin selkokieli, kuvakommunikointi, eleet ja ilmeet olivat käytännöllisiä viestinnän apuvälineitä, joiden voitiin olettaa lisäävän puheenymmärrystä. Lapset osoittivat ymmärrystä, sillä he osallistuivat leikkeihin ja tehtäviin suunnitellusti. AAC-tuettu kirjaleikki vaatii kuitenkin huolellista suunnittelua ja AAC-kommunikointikeinojen tuntemusta.