Tampereen kaupungin kotikuntoutuksen asiakasvalinnan kehittäminen
Yli-Pohja-Lakanen, Johanna (2016)
Yli-Pohja-Lakanen, Johanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121820951
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016121820951
Tiivistelmä
Vanhuspalvelulaissa kuntia on velvoitettu laatimaan suunnitelma toimenpiteistä ikääntyneen väestön itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi. Kunnat on velvoitettu painottamaan suunnittelussa kotona asumista tukevia ja kuntouttavia toimenpiteitä. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata, millaiset asiakkaat hyötyvät Tampereen kaupungin kotikuntoutuksesta Welmed ShortPac (WSP) fyysisten toimintakykytestien ja asiakkaiden sairauksia ja toimintakykyä kuvaavien RAI-arvojen välistä yhteyttä tutkimalla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tietoa Tampereen kaupungin kotikuntoutuksen asiakkaista henkilökunnalle ja lähettäjätahoille avuksi kotikuntoutuksesta hyötyvien kohderyhmän määrittämiseksi.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella tutkimismenetelmällä. Aineistona oli ne Tampereen kaupungin kotikuntoutuksen asiakkaat (N=109) ajalta 1.9.2014-31.12.2015, joista oli WSP -testin tulokset saatavilla kotikuntoutusjakson alusta ja lopusta (n=85). Kotikuntoutusjakson pituus oli yleisimmin 2-3 kk. Tutkittavista tarvittavat perustiedot ja WSP -testien tulokset sekä RAI-arviot kerättiin Pegasos-potilastietojärjestelmästä. Aineisto analysoitiin ja ryhmiä vertailtiin käyttämällä ristiintaulukointia ja nonparametrisiä testejä SPSS Statistics 23 -ohjelmalla.
Opinnäytetyön aineistoon kuuluvat Tampereen kaupungin kotikuntoutuksen asiakkaat olivat iältään 58–97 vuotiaita, suurin osa naisia (69%), yksin asuvia (67%), käyttivät liikkumisen apuvälinettä sisätiloissa (76%), kotihoidon palvelujen piirissä heistä oli 92 prosenttia (63% tarvitsi kotihoitoa harvemmin kuin päivittäin ja 29% 1-2 x/vrk). RAI-arvioinnin tulokset osoittivat, että 58-79 vuotiaiden ryhmässä oli suhteellisesti enemmän terveydentilan epävakautta (CHESS >0), kognitiivisia häiriöitä (CPS>0) ja masennusta (DRS>2) kuin 80-97 vuotiaiden ryhmissä. Tähän samaan ikäryhmään (58-79-v.) kuuluvat olivat jonkin verran itsenäisempiä (ADLH =0) ja heillä oli vähemmän kipuja (MDS=0) kuin 80-97 vuotiaiden ryhmiin kuuluvilla asiakkailla.
Terveydentilan vakaus/epävakaus, kognition heikentyminen, masennus, päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen ohjauksella/avun turvin tai kipujen esiintyminen ei heikennä fyysisen kuntoutumisen mahdollisuuksia WSP -testin osioilla mitattuna. Lisäksi korkea ikä tai runsas kotihoidon määrä ei vähennä kotikuntoutuksesta saatavaa hyötyä, eikä heikennä mahdollisuuksia parantaa fyysistä toimintakykyä (WSP -testit). Eri RAI-arviointiluokat eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi WSP –testien suhteen muuten kuin kognitiivisten häiriöiden ja vasemman käden puristusvoiman muutoksen välillä. Jatkossa olisi hyvä tutkia haastatteluilla tai kyselyillä Tampereen kaupungin kotikuntoutuksen asiakkaiden koettua elämänlaatua tai terveyttä yhdistettynä testitulosten tarkasteluun.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisella tutkimismenetelmällä. Aineistona oli ne Tampereen kaupungin kotikuntoutuksen asiakkaat (N=109) ajalta 1.9.2014-31.12.2015, joista oli WSP -testin tulokset saatavilla kotikuntoutusjakson alusta ja lopusta (n=85). Kotikuntoutusjakson pituus oli yleisimmin 2-3 kk. Tutkittavista tarvittavat perustiedot ja WSP -testien tulokset sekä RAI-arviot kerättiin Pegasos-potilastietojärjestelmästä. Aineisto analysoitiin ja ryhmiä vertailtiin käyttämällä ristiintaulukointia ja nonparametrisiä testejä SPSS Statistics 23 -ohjelmalla.
Opinnäytetyön aineistoon kuuluvat Tampereen kaupungin kotikuntoutuksen asiakkaat olivat iältään 58–97 vuotiaita, suurin osa naisia (69%), yksin asuvia (67%), käyttivät liikkumisen apuvälinettä sisätiloissa (76%), kotihoidon palvelujen piirissä heistä oli 92 prosenttia (63% tarvitsi kotihoitoa harvemmin kuin päivittäin ja 29% 1-2 x/vrk). RAI-arvioinnin tulokset osoittivat, että 58-79 vuotiaiden ryhmässä oli suhteellisesti enemmän terveydentilan epävakautta (CHESS >0), kognitiivisia häiriöitä (CPS>0) ja masennusta (DRS>2) kuin 80-97 vuotiaiden ryhmissä. Tähän samaan ikäryhmään (58-79-v.) kuuluvat olivat jonkin verran itsenäisempiä (ADLH =0) ja heillä oli vähemmän kipuja (MDS=0) kuin 80-97 vuotiaiden ryhmiin kuuluvilla asiakkailla.
Terveydentilan vakaus/epävakaus, kognition heikentyminen, masennus, päivittäisistä toiminnoista suoriutuminen ohjauksella/avun turvin tai kipujen esiintyminen ei heikennä fyysisen kuntoutumisen mahdollisuuksia WSP -testin osioilla mitattuna. Lisäksi korkea ikä tai runsas kotihoidon määrä ei vähennä kotikuntoutuksesta saatavaa hyötyä, eikä heikennä mahdollisuuksia parantaa fyysistä toimintakykyä (WSP -testit). Eri RAI-arviointiluokat eivät eronneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi WSP –testien suhteen muuten kuin kognitiivisten häiriöiden ja vasemman käden puristusvoiman muutoksen välillä. Jatkossa olisi hyvä tutkia haastatteluilla tai kyselyillä Tampereen kaupungin kotikuntoutuksen asiakkaiden koettua elämänlaatua tai terveyttä yhdistettynä testitulosten tarkasteluun.