Syys, kevät, kesä, talvi Luojaansa ylistää : Vuodenajat vertauskuvina virsikirjassa ja inspiraationa sävellyksissä
Ylikulju, Niina (2016)
Ylikulju, Niina
Oulun ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016122321471
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016122321471
Tiivistelmä
Työn tavoitteena oli selvittää, miten vuodenajat ja luonto ovat olleet inspiraationa runoilijoille ja säveltäjille eri aikakausina. Aihe valikoitui kiinnostuksesta säveltää Soile Ylikuljun kirjoittamia luontoaiheisia runoja lauluiksi.
Runouden tutkimusaineistoksi valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja, josta tutkitaan vuodenaikojen vertauskuvallista merkitystä hengellisessä sanastossa. Tietoperustassa puhutaan yleisesti symboliikasta ja vertauskuvallisuudesta sekä kerrotaan virsikirjan historiasta. Virsikirjasta löytyi kymmeniä virsiä, joissa vuodenajat on mainittu. Vuodenajat esiintyivät teksteissä sekä vertauskuvallisina että luonnollisina.
Toiseen tutkittavaan kokonaisuuteen kuuluvat luonto- ja vuodenaikateemaiset sävellykset eri vuosisadoilta. Käsiteltävinä ovat Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Haydnin oratoriot Luominen ja Vuodenajat, Beethovenin Pastoraalisinfonia sekä Sibeliuksen yksinlaulut Höstkväll ja Maj. Työssä on otettu esille erilaisia yksityiskohtia, joilla luonnon ääniä ja ilmiöitä on musiikillisin keinoin kuvailtu. Teoksista löytyi tiettyjä yhteneväisiä elementtejä, kuten myrsky ja linnunlaulu, joita säveltäjät ovat kukin omalla tyylillään säveltäneet.
Työn taiteellinen osuus on viiden Soile Ylikuljun kirjoittaman luontoaiheisen runon säveltäminen liedeiksi eli pianosäestyksellisiksi lauluiksi. Liedissä on perinteisesti vahva yhteys sanojen ja musiikin välillä, joten runon tunnelmaa ja symboliikkaa voidaan kuvata myös piano-osuudessa. Koska aiempaa kokemusta sävellystyöstä ei ollut, sisällytettiin työhön aloittelevan säveltäjän ajatuksia sävellysprosessista.
Runouden tutkimusaineistoksi valittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirja, josta tutkitaan vuodenaikojen vertauskuvallista merkitystä hengellisessä sanastossa. Tietoperustassa puhutaan yleisesti symboliikasta ja vertauskuvallisuudesta sekä kerrotaan virsikirjan historiasta. Virsikirjasta löytyi kymmeniä virsiä, joissa vuodenajat on mainittu. Vuodenajat esiintyivät teksteissä sekä vertauskuvallisina että luonnollisina.
Toiseen tutkittavaan kokonaisuuteen kuuluvat luonto- ja vuodenaikateemaiset sävellykset eri vuosisadoilta. Käsiteltävinä ovat Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Haydnin oratoriot Luominen ja Vuodenajat, Beethovenin Pastoraalisinfonia sekä Sibeliuksen yksinlaulut Höstkväll ja Maj. Työssä on otettu esille erilaisia yksityiskohtia, joilla luonnon ääniä ja ilmiöitä on musiikillisin keinoin kuvailtu. Teoksista löytyi tiettyjä yhteneväisiä elementtejä, kuten myrsky ja linnunlaulu, joita säveltäjät ovat kukin omalla tyylillään säveltäneet.
Työn taiteellinen osuus on viiden Soile Ylikuljun kirjoittaman luontoaiheisen runon säveltäminen liedeiksi eli pianosäestyksellisiksi lauluiksi. Liedissä on perinteisesti vahva yhteys sanojen ja musiikin välillä, joten runon tunnelmaa ja symboliikkaa voidaan kuvata myös piano-osuudessa. Koska aiempaa kokemusta sävellystyöstä ei ollut, sisällytettiin työhön aloittelevan säveltäjän ajatuksia sävellysprosessista.