Ennaltaehkäisevää sosiaalityötä koulussa : Koulusosionomi kouluhyvinvoinnin edistäjänä
Miettinen, Heidi; Raassina, Emma (2016)
Miettinen, Heidi
Raassina, Emma
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701041087
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701041087
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tarkastellaan koulusosionomien roolia kouluyhteisössä ja osana oppilashuoltoa sekä sitä, miten työtä kehitetään ja miten tarpeellisena se nähdään tällä hetkellä ja tulevaisuudessa. Tavoitteena oli selvittää millainen rooli koulusosionomeilla on peruskoulujen kouluyhteisöissä sekä millainen mielikuva koulusosionomeilla ja heidän lähiesimiehillään on kyseisestä työstä, sen tarpeellisuudesta ja sen kehittämisestä. Lisäksi pyrkimyksenä oli tuoda esille työn ennaltaehkäisevää otetta sekä merkitystä peruskoulujen yksilöllisen ja yhteisöllisen hyvinvoinnin tukemisessa.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tutkimusmetodina käytettiin sekä kyselyä että puolistrukturoitua ryhmäteemahaastattelua. Kyselyt lähetettiin neljän eteläsuomalaisen kunnan peruskouluissa työskenteleville sosionomeille ja yhteisöpedagogeille sekä heidän esimiehilleen. Kyselyyn vastasi 19 henkilöä, joista 13 koulusosionomia ja kuusi esimiestä. Kyselyt purettiin käyttämällä sisällönanalyysiä ja teemoittelua. Kyselyyn vastanneille oli tarkoitus järjestetää kaksi erillistä ryhmähaastattatelutilaisuutta, toinen sosionomeille ja yhteisöpedagogeille, toinen heidän esimiehilleen. Esimiesten ryhmähaastattelu ei toteutunut vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Sosionomien ja yhteisöpedagogien ryhmähaastatteluun osallistui 11 henkilöä. Tavoitteena puolistukturoidussa ryhmäteemahaastattelussa oli syventää kyselylomakkeen avulla saatua aineistoa. Haastattelua käsiteltiin aineistolähtöisen analyysin ja teemoittelun avulla.
Tuloksista ilmeni, että kouluilla, joilla työskentelee sosionomi tai yhteisöpedagogi, työ koetaan erittäin tärkeäksi ja olennaiseksi osaksi oppilaiden sekä heidän perheidensä hyvinvoinnin tukea. Lisäksi työn koetaan tukevan opettajien työtä ja mahdollistavan oppimista luokkatilanteissa. Suuressa osassa tutkimuskuntia ongelmaksi on muodostunut rahoitus, jota ei ole saatu ainakaan vielä työn vakinaistamiseen. Saimme selville, että työn alkuvaiheessa sosionomit ja yhteisöpedagogit ovat joutuneet jonkin verran perustelemaan läsnäoloaan kouluilla, mutta ajan myötä heidät on koettu lähes korvaamattomiksi työntekijöiksi peruskoulujen kouluyhteisöissä. Tämän tapaisia tuloksia odotimmekin taustateorian pohjalta.
Johtopäätöksenä opinnäytetyön tulokset osoittavat, että koulusosionomien tekemälle työlle on tarvetta. Sen merkitys koetaan peruskoulujen arjessa tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa erittäin tärkeäksi. Työn tulosten koetaan kantavan pitkälle yksilöiden elämässä. Työ on matalan kynnyksen työtä joka keskittyy ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Koulusosionomit ovat löytäneet paikkansa peruskoulujen yhteisöissä, ja he saavat tukea työhönsä työyhteisönsä muilta jäseniltä. Tulevaisuudessa voisi selvittää työn vaikuttavuutta ja miten koulusosionomien työtä saataisiin useampaan suomalaiseen peruskouluun.
Opinnäytetyö on laadullinen tutkimus. Tutkimusmetodina käytettiin sekä kyselyä että puolistrukturoitua ryhmäteemahaastattelua. Kyselyt lähetettiin neljän eteläsuomalaisen kunnan peruskouluissa työskenteleville sosionomeille ja yhteisöpedagogeille sekä heidän esimiehilleen. Kyselyyn vastasi 19 henkilöä, joista 13 koulusosionomia ja kuusi esimiestä. Kyselyt purettiin käyttämällä sisällönanalyysiä ja teemoittelua. Kyselyyn vastanneille oli tarkoitus järjestetää kaksi erillistä ryhmähaastattatelutilaisuutta, toinen sosionomeille ja yhteisöpedagogeille, toinen heidän esimiehilleen. Esimiesten ryhmähaastattelu ei toteutunut vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Sosionomien ja yhteisöpedagogien ryhmähaastatteluun osallistui 11 henkilöä. Tavoitteena puolistukturoidussa ryhmäteemahaastattelussa oli syventää kyselylomakkeen avulla saatua aineistoa. Haastattelua käsiteltiin aineistolähtöisen analyysin ja teemoittelun avulla.
Tuloksista ilmeni, että kouluilla, joilla työskentelee sosionomi tai yhteisöpedagogi, työ koetaan erittäin tärkeäksi ja olennaiseksi osaksi oppilaiden sekä heidän perheidensä hyvinvoinnin tukea. Lisäksi työn koetaan tukevan opettajien työtä ja mahdollistavan oppimista luokkatilanteissa. Suuressa osassa tutkimuskuntia ongelmaksi on muodostunut rahoitus, jota ei ole saatu ainakaan vielä työn vakinaistamiseen. Saimme selville, että työn alkuvaiheessa sosionomit ja yhteisöpedagogit ovat joutuneet jonkin verran perustelemaan läsnäoloaan kouluilla, mutta ajan myötä heidät on koettu lähes korvaamattomiksi työntekijöiksi peruskoulujen kouluyhteisöissä. Tämän tapaisia tuloksia odotimmekin taustateorian pohjalta.
Johtopäätöksenä opinnäytetyön tulokset osoittavat, että koulusosionomien tekemälle työlle on tarvetta. Sen merkitys koetaan peruskoulujen arjessa tällä hetkellä ja myös tulevaisuudessa erittäin tärkeäksi. Työn tulosten koetaan kantavan pitkälle yksilöiden elämässä. Työ on matalan kynnyksen työtä joka keskittyy ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen. Koulusosionomit ovat löytäneet paikkansa peruskoulujen yhteisöissä, ja he saavat tukea työhönsä työyhteisönsä muilta jäseniltä. Tulevaisuudessa voisi selvittää työn vaikuttavuutta ja miten koulusosionomien työtä saataisiin useampaan suomalaiseen peruskouluun.