Merkitsemätön polku
Puolitaival, Miina (2015)
Puolitaival, Miina
Turun ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016080813649
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016080813649
Tiivistelmä
Käsittelen opinnäytetyössäni inspiraatiota ja pohdin, mikä taiteen tekemisessä on niin puoleensavetävää, että haluan aina uudelleen ryhtyä usein raskailta ja kuluttaviltakin tuntuviin luoviin prosesseihin. Etsin vastausta kysymyksiin, miksi olen taiteilija, ja miksi pääasiallinen välineeni on uuri valokuva. Teksti lähestyy asiaa pääosin omakohtaisten kokemusteni kautta.
Pohdin käsitystä taiteilijasta jonkin korkeamman voiman välineenä; tutkin kokemustani siitä, että valokuvan ottamisen sijaan kuva pikemminkin annetaan minulle, ja tarkastelen inspiraatiota mystisenä, hengellisenä kokemuksena sekä toisaalta alitajuisena prosessina. Lisäksi pohdin, mitä inspiraation hetkien välissä tapahtuu, sekä kuvailen inspiraation esiintymiseen suotuisasti vaikuttavia olosuhteita.
Toisessa osassa pohdin valokuvalle ominaisia piirteitä ja niiden kautta valokuvan merkitystä ilmaisuvälineenäni. Kirjoitan meditaatiosta ja esitän ajatuksen valokuvaamisesta eräänä meditaation muotona. Tarkastelen valokuvan yhteyttä muistamiseen ja unohtamiseen, sekä pohdin valokuvan ja todellisuuden välistä suhdetta.
Kokemus inspiraatiosta määrittyy eräänlaiseksi egosta luopumiseksi, itsen ja maailman välisen rajan hämärtymiseksi. Painotan sen ylittämisen myötä saavutettavaa ykseyden kokemusta yhtenä motivaationani tehdä taidetta. Päädyn toteamaan olevani riippuvainen inspiraation kokemuksesta ja
huomaan sen tekevän elämästäni merkityksellistä. Valokuva välineenä näyttäytyy minulle jonkinlaisena luopumisen metodina ja sen myötä tapana elää tässä hetkessä.
Pohdin käsitystä taiteilijasta jonkin korkeamman voiman välineenä; tutkin kokemustani siitä, että valokuvan ottamisen sijaan kuva pikemminkin annetaan minulle, ja tarkastelen inspiraatiota mystisenä, hengellisenä kokemuksena sekä toisaalta alitajuisena prosessina. Lisäksi pohdin, mitä inspiraation hetkien välissä tapahtuu, sekä kuvailen inspiraation esiintymiseen suotuisasti vaikuttavia olosuhteita.
Toisessa osassa pohdin valokuvalle ominaisia piirteitä ja niiden kautta valokuvan merkitystä ilmaisuvälineenäni. Kirjoitan meditaatiosta ja esitän ajatuksen valokuvaamisesta eräänä meditaation muotona. Tarkastelen valokuvan yhteyttä muistamiseen ja unohtamiseen, sekä pohdin valokuvan ja todellisuuden välistä suhdetta.
Kokemus inspiraatiosta määrittyy eräänlaiseksi egosta luopumiseksi, itsen ja maailman välisen rajan hämärtymiseksi. Painotan sen ylittämisen myötä saavutettavaa ykseyden kokemusta yhtenä motivaationani tehdä taidetta. Päädyn toteamaan olevani riippuvainen inspiraation kokemuksesta ja
huomaan sen tekevän elämästäni merkityksellistä. Valokuva välineenä näyttäytyy minulle jonkinlaisena luopumisen metodina ja sen myötä tapana elää tässä hetkessä.