Kylmään veteen : kyselytutkimus uuden työtekijän saamasta perehdytyksestä
Oikari, Sanna (2017)
Oikari, Sanna
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701301771
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201701301771
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aihe löytyi liiketalouden tunnilta, jossa keskusteltiin perehdyttämisestä. Opiskelijoilla ei tuntunut olevan kovin positiivisia kokemuksia perehdyttämisestä, josta syntyi halu tutkia asiaa laajemmin. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia Tampereen ammattikorkeakoulun liiketalouden opiskelijoiden edellisessä palkkatyössään saamaa perehdytystä. Tutkimuskysymyksiä oli useita liittyen vastaajien kokemaan perehdyttämistarpeeseen, vastaajien kokemiseen itsensä tervetulleina, perehdytyksessä käsiteltäviin asioihin ja käytettyihin menetelmiin, perehdyttäjään, prosessin kestoon, molemminpuoliseen palautteeseen ja prosessin onnistumiseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä kyselytutkimusta, joka toteutettiin sähköpostitse lähetetyllä e-lomakkeella.
Tulosten perusteella kaikki vastaajat kokivat tarvitsevansa perehdytystä aloittaessaan uudessa työssä. Perehdytyksen tarpeella oli selvä käänteinen yhteys työkokemuksen määrään. Pääsääntöisesti vastaajat kokivat itsensä tervetulleiksi uudella työpaikalla. Tulosten perusteella perehdytyksessä tulisi käsitellä enemmän työterveyteen ja -turvallisuuteen, työhyvinvointiin ja työn päättymiseen liittyviä asioita. Sopivasti käsiteltiin työympäristöä, toimintatapoja, omaa työtä ja organisaatiota. Käytetyimmät menetelmät olivat tutustumiskierros yrityksen tiloissa, ”vierihoito” jossa seurataan kokeneemman työntekijän työskentelyä sekä perehdyttämisopas. Useimmiten perehdyttämisestä vastasi kollega, ja koko prosessi kesti selvästi alle kuukauden. Vastaajat olisivat kaivanneet enemmän palautetta edistymisestään. Perehdytettävältä itseltään ei myöskään pyydetty palautetta prosessin onnistumisesta. Peräti neljännes vastaajista piti perehdytystään melko tai täysin epäonnistuneena. Mitä lyhemmän perehdytyksen vastaaja oli saanut, sitä tyytymättömämpi hän oli. Avoimen kysymyksen kehitysehdotuksissa mainittiin suunnitelmallisuuden ja selkeyden puute, ajan puute sekä se, että asioista joutui ottamaan itse selvää.
Suunnitelmallisuuden ja selkeyden puute saa niin perehdyttäjän kuin perehdytettävän kokemaan olonsa epävarmaksi. Perehdyttämiseen tulisikin panostaa niin ajallisesti kuin sisällöllisesti. Jokaisen perehdytettävän yksilöllinen tilanne tulisi myös huomioida perehdyttämistä suunniteltaessa. Kaikkia ei voi eikä kannata opettaa samalla tavalla. Myös molemminpuoliseen palautteeseen kannattaa panostaa, sillä vain palautteen avulla kumpikin osapuoli pystyy kehittymään ja oppimaan.
Tulosten perusteella kaikki vastaajat kokivat tarvitsevansa perehdytystä aloittaessaan uudessa työssä. Perehdytyksen tarpeella oli selvä käänteinen yhteys työkokemuksen määrään. Pääsääntöisesti vastaajat kokivat itsensä tervetulleiksi uudella työpaikalla. Tulosten perusteella perehdytyksessä tulisi käsitellä enemmän työterveyteen ja -turvallisuuteen, työhyvinvointiin ja työn päättymiseen liittyviä asioita. Sopivasti käsiteltiin työympäristöä, toimintatapoja, omaa työtä ja organisaatiota. Käytetyimmät menetelmät olivat tutustumiskierros yrityksen tiloissa, ”vierihoito” jossa seurataan kokeneemman työntekijän työskentelyä sekä perehdyttämisopas. Useimmiten perehdyttämisestä vastasi kollega, ja koko prosessi kesti selvästi alle kuukauden. Vastaajat olisivat kaivanneet enemmän palautetta edistymisestään. Perehdytettävältä itseltään ei myöskään pyydetty palautetta prosessin onnistumisesta. Peräti neljännes vastaajista piti perehdytystään melko tai täysin epäonnistuneena. Mitä lyhemmän perehdytyksen vastaaja oli saanut, sitä tyytymättömämpi hän oli. Avoimen kysymyksen kehitysehdotuksissa mainittiin suunnitelmallisuuden ja selkeyden puute, ajan puute sekä se, että asioista joutui ottamaan itse selvää.
Suunnitelmallisuuden ja selkeyden puute saa niin perehdyttäjän kuin perehdytettävän kokemaan olonsa epävarmaksi. Perehdyttämiseen tulisikin panostaa niin ajallisesti kuin sisällöllisesti. Jokaisen perehdytettävän yksilöllinen tilanne tulisi myös huomioida perehdyttämistä suunniteltaessa. Kaikkia ei voi eikä kannata opettaa samalla tavalla. Myös molemminpuoliseen palautteeseen kannattaa panostaa, sillä vain palautteen avulla kumpikin osapuoli pystyy kehittymään ja oppimaan.