Omahoitajuus lapsen kiintymyssuhteiden tukijana päiväkodissa
Rentola, Tiia (2017)
Rentola, Tiia
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703012822
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703012822
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, millaisin keinoin päiväkodin omahoitajat tukevat lapsen ja hänen vanhempiensa välistä kiintymyssuhdetta ja miten lapsen kiintymys vanhempiin näkyy päiväkodin arjessa. Halusin myös saada tietoa siitä, miten päiväkodin hoitajat omahoitajuuden näkevät ja miten omahoitajuutta voisi kehittää.
Tutkimusmenetelmänä minulla oli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla viittä omahoitajaa kahdessa eri päiväkodissa.
Tutkimuksessa nousi esiin monia eri keinoja, kuinka tukea lapsia ja myös vanhempia turvallisen kiintymyssuhteen säilymisessä lapsen käydessä päivähoidossa. Suurin tarve tuelle koettiin olevan nimenomaan lapsen aloittaessa päiväkotia ja siksi monet tukemisen tavat kohdistuivat juuri päiväkodin aloitukseen.
Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi kotikäynnit ja tutustumiset päiväkotiin, turvalelut sekä kuvat perheestä. Tukemisen keinot kohdistuvat hoidon aloituksen lisäksi lapsen päivän pituuteen, hoidossa olemiseen ja sinne sopeutumiseen ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhän.
Opinnäytetyöhön tekemieni haastattelujen pohjalta vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö koettiinkin todella merkitykselliseksi lapsen turvallisuuden tunteen ja kiintymyssuhteen säilymisen kannalta. Omahoitajuutta pidettiin tärkeänä ja erittäin hyvänä tapana tukea vanhempia kasvatustyössä.
Kaiken kaikkiaan omahoitajuus koettiin toimivaksi ja hyväksi työmenetelmäksi päiväkodissa. Sen avulla niin lapsia kuin heidän vanhempiaan voidaan hyvin tukea turvallisen kiintymyssuhteen säilyttämisessä lapsen ollessa päivähoidossa. Omahoitajuuden kehittämisestä ja kiintymyssuhteiden paremmasta huomioinnista puhuttaessa, useimmiten esiin nousivat lapsiryhmien suuret koot, toimiva yhteistyö vanhempien kanssa sekä henkilökunnan riittävä määrä ja pätevyys.
Tutkimusmenetelmänä minulla oli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusaineiston keräsin haastattelemalla viittä omahoitajaa kahdessa eri päiväkodissa.
Tutkimuksessa nousi esiin monia eri keinoja, kuinka tukea lapsia ja myös vanhempia turvallisen kiintymyssuhteen säilymisessä lapsen käydessä päivähoidossa. Suurin tarve tuelle koettiin olevan nimenomaan lapsen aloittaessa päiväkotia ja siksi monet tukemisen tavat kohdistuivat juuri päiväkodin aloitukseen.
Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi kotikäynnit ja tutustumiset päiväkotiin, turvalelut sekä kuvat perheestä. Tukemisen keinot kohdistuvat hoidon aloituksen lisäksi lapsen päivän pituuteen, hoidossa olemiseen ja sinne sopeutumiseen ja vanhempien kanssa tehtävään yhteistyöhän.
Opinnäytetyöhön tekemieni haastattelujen pohjalta vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö koettiinkin todella merkitykselliseksi lapsen turvallisuuden tunteen ja kiintymyssuhteen säilymisen kannalta. Omahoitajuutta pidettiin tärkeänä ja erittäin hyvänä tapana tukea vanhempia kasvatustyössä.
Kaiken kaikkiaan omahoitajuus koettiin toimivaksi ja hyväksi työmenetelmäksi päiväkodissa. Sen avulla niin lapsia kuin heidän vanhempiaan voidaan hyvin tukea turvallisen kiintymyssuhteen säilyttämisessä lapsen ollessa päivähoidossa. Omahoitajuuden kehittämisestä ja kiintymyssuhteiden paremmasta huomioinnista puhuttaessa, useimmiten esiin nousivat lapsiryhmien suuret koot, toimiva yhteistyö vanhempien kanssa sekä henkilökunnan riittävä määrä ja pätevyys.