Lapsen rakkauden kieli : Rakkaus lapsen näkökulmasta vanhempi-lapsisuhteessa
Remes, Elina (2017)
Remes, Elina
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703072993
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703072993
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa neljä- ja viisivuotiaiden lasten näkemyksiä rakkauden kokemisesta eli sitä, millä keinoin he tuntevat itsensä rakastetuksi. Tavoitteena oli myös selvittää, esiintyvätkö Gary Chapmanin määrittelemät viisi eri rakkauden kieltä (rakkauden sanat, kunnioittava kosketus, yhteinen aika, pienet palvelukset ja rakkauden lahjat) lasten vastauksissa. Työn epäsuora tavoite oli myös saada erityisesti lasten vanhemmat ja päiväkodin henkilökunta tietoisiksi rakkauden kokemisen monimuotoisuudesta.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin lasten yksilö- tai ryhmähaastattelua lasten persoonallisuus huomioiden. Haastattelut videoitiin ja niiden keskustelut kirjoitettiin puhtaaksi. Sen jälkeen vastaukset ryhmiteltiin samankaltaisuuden perusteella sekä analysoitiin tutkimuskysymysten pohjalta. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, koska työ käsittelee yksilöiden omia näkemyksiä.
Tutkimukseen osallistuneiden lasten vastaukset olivat varsin vaihtelevia ja yksilöllisiä, mikä vahvistaa ajatusta siitä, että jokaisella on oma käsityksensä rakkauden kokemisesta. Suuria johtopäätöksiä, varsinkaan avointen kysymysten perusteella, ei voida tehdä, sillä vastausten määrä oli järkevään vertailuun liian pieni. Tuloksissa esiintyi tosin mielenkiintoisia näkökulmia vanhempien rakkauden itsestäänselvyydestä. Suljetuissa kysymyksissä nelivuotiailla korostui selkeästi lahjojen antaminen rakkaudenilmaisumuotona ja viisivuotiailla sanallinen ilmaisu.
Chapmanin teoria näkyi lasten vastauksissa, mutta selkeää johtopäätöstä senkään pätevyydestä ei voida tuloksista tehdä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että 4–5-vuotiaat lapset ovat pääsääntöisesti liian nuoria käsittämään niin abstraktia asiaa kuin rakkaus. Kuitenkin hyödyntämällä työn teoriaosuutta vanhemmat ja päiväkodin työntekijät voivat lisätä positiivista vuorovaikutusta lasten kanssa ja edesauttaa näiden emotionaalista kehitystä.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja tutkimusmenetelmänä käytettiin lasten yksilö- tai ryhmähaastattelua lasten persoonallisuus huomioiden. Haastattelut videoitiin ja niiden keskustelut kirjoitettiin puhtaaksi. Sen jälkeen vastaukset ryhmiteltiin samankaltaisuuden perusteella sekä analysoitiin tutkimuskysymysten pohjalta. Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, koska työ käsittelee yksilöiden omia näkemyksiä.
Tutkimukseen osallistuneiden lasten vastaukset olivat varsin vaihtelevia ja yksilöllisiä, mikä vahvistaa ajatusta siitä, että jokaisella on oma käsityksensä rakkauden kokemisesta. Suuria johtopäätöksiä, varsinkaan avointen kysymysten perusteella, ei voida tehdä, sillä vastausten määrä oli järkevään vertailuun liian pieni. Tuloksissa esiintyi tosin mielenkiintoisia näkökulmia vanhempien rakkauden itsestäänselvyydestä. Suljetuissa kysymyksissä nelivuotiailla korostui selkeästi lahjojen antaminen rakkaudenilmaisumuotona ja viisivuotiailla sanallinen ilmaisu.
Chapmanin teoria näkyi lasten vastauksissa, mutta selkeää johtopäätöstä senkään pätevyydestä ei voida tuloksista tehdä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että 4–5-vuotiaat lapset ovat pääsääntöisesti liian nuoria käsittämään niin abstraktia asiaa kuin rakkaus. Kuitenkin hyödyntämällä työn teoriaosuutta vanhemmat ja päiväkodin työntekijät voivat lisätä positiivista vuorovaikutusta lasten kanssa ja edesauttaa näiden emotionaalista kehitystä.