Suonensisäinen antibioottihoito kotisairaanhoidossa
Silvan-Lempinen, Marianne (2017)
Silvan-Lempinen, Marianne
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703072985
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703072985
Tiivistelmä
Suonensisäinen antibioottihoito on otettu käyttöön ja laajentunut kotihoidossa 1970-luvun lopulta alkaen. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmiä käyttävän tutkielman tavoite oli kerätä yhteen ohjeita hoidon turvalliseen toteuttamiseen.
Kirjallisuutta löytyi melko vähän, lopulliseen analyysiin päätyi vain kymmenen artikkelia. Kaikissa artikkeleissa turvallisuuden ja vaikuttavuuden päätekijäksi nousi sama piirre: hoitomuodon soveltuvuuden varmistaminen. Kun potilaat suonensisäiseen antibioottihoitoon sairaalan ulkopuolella valitaan tarkasti, hoitotulokset ovat jopa parempia kuin sairaalahoidossa. Valintakriteerit voidaan tiivistää seuraaviin:
• Potilaalla on laaja ymmärrys hoidosta, mukaan lukien käsien pesun merkitys.
• Potilas tunnistaa mahdolliset haitalliset reaktiot ja kykenee informoimaan niistä hoitajia.
• Potilas ymmärtää, millaista kanyyliä käytetään.
• Hoitoympäristön on riittävän hyvin varusteltu.
• Hätätilanteita kuten anafylaktista sokkia varten potilaalle on tehty kirjallinen suunnitelma.
• Potilaalla ei ole historiaa lääkeaineallergioista.
Koska työn alkuperäinen tavoite tuottaa ohjeita ei toteutunut, tulosten perusteella tehtiin käsitekartta, jota voidaan käyttää jatkotutkimuksen suunnittelussa.
Kirjallisuutta löytyi melko vähän, lopulliseen analyysiin päätyi vain kymmenen artikkelia. Kaikissa artikkeleissa turvallisuuden ja vaikuttavuuden päätekijäksi nousi sama piirre: hoitomuodon soveltuvuuden varmistaminen. Kun potilaat suonensisäiseen antibioottihoitoon sairaalan ulkopuolella valitaan tarkasti, hoitotulokset ovat jopa parempia kuin sairaalahoidossa. Valintakriteerit voidaan tiivistää seuraaviin:
• Potilaalla on laaja ymmärrys hoidosta, mukaan lukien käsien pesun merkitys.
• Potilas tunnistaa mahdolliset haitalliset reaktiot ja kykenee informoimaan niistä hoitajia.
• Potilas ymmärtää, millaista kanyyliä käytetään.
• Hoitoympäristön on riittävän hyvin varusteltu.
• Hätätilanteita kuten anafylaktista sokkia varten potilaalle on tehty kirjallinen suunnitelma.
• Potilaalla ei ole historiaa lääkeaineallergioista.
Koska työn alkuperäinen tavoite tuottaa ohjeita ei toteutunut, tulosten perusteella tehtiin käsitekartta, jota voidaan käyttää jatkotutkimuksen suunnittelussa.