Median rooli radikalisoitumisessa
Luukkonen, Ruut (2017)
Luukkonen, Ruut
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu
2017
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703283830
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201703283830
Tiivistelmä
Tutkimus selvittää nuorten muslimivaikuttajien kokemusta suomalaisen median tavasta käsitellä väkivaltaista radikalisaatiota. Se kiinnittää huomiota Syyrian sodan taistelualueille matkustaneista henkilöistä uutisointiin, sekä kokemukseen median roolista radikalisoitumisessa.
Tutkimuskysymykseni on ’’Miten nuoret muslimivaikuttajat kokevat väkivaltaisen radikalisaation käsittelyn kotimaisella mediakentällä?’’. Kysymystä lähestyn kuuden pääaiheen kautta, jotka tarkastelevat muun muassa mediaa propagandan edistäjänä, median valitsemia asiantuntijoita ja haastateltavia, sekä käsitteiden käyttöä. Tutkimuskysymystä lähestyn kvalitatiivisen tutkimuksen ja aineistolähtöisen analyysin kautta. Näkökulma tutkimuksessa on kokemuksellinen. Tutkimushaastatteluissa käytin tausta-aineistona vuosina 2014–2015 suomalaisissa uutismedioissa julkaistuja journalistisia artikkeleita. Haastateltavat henkilöt olivat haastatteluhetkellä alle 30-vuotiaita muslimivaikuttajia.
Tulokset osoittavat, että mediasta ja väkivaltaisesta radikalisaatiosta tai mediasta ja väkivaltaisista ekstremistisistä liikkeistä on mahdotonta puhua keskustelematta ensin siitä, miten kohderyhmä, tässä tapauksessa nuoret muslimit, kokevat identiteettinsä käsittelyn mediassa. Vasta tästä päästään keskusteluun siitä, millaisen kuvan suomalainen media antaa väkivaltaisen radikalisaation ilmiöstä ja miten kotimainen muslimivähemmistö kokee liittyvänsä siihen. Maahanmuutto ja muslimit yhdistetään diskurssiin ja median esityksiin väkivaltaisesta radikalisaatiosta, vaikka se ei olisi aina välttämätöntä.
Tulokset myös näyttävät, miten medialla on mahdollisuuksia edistää tai ehkäistä ilmiötä. Median välittämällä kuvalla on osansa muslimiväestön kokemukseen suomalaisuudesta ja kuulumisesta yhteiskuntaan. Kokemukset vaikuttavat keskeisesti myös syihin matkustaa taistelualueille.
Tutkimuskysymykseni on ’’Miten nuoret muslimivaikuttajat kokevat väkivaltaisen radikalisaation käsittelyn kotimaisella mediakentällä?’’. Kysymystä lähestyn kuuden pääaiheen kautta, jotka tarkastelevat muun muassa mediaa propagandan edistäjänä, median valitsemia asiantuntijoita ja haastateltavia, sekä käsitteiden käyttöä. Tutkimuskysymystä lähestyn kvalitatiivisen tutkimuksen ja aineistolähtöisen analyysin kautta. Näkökulma tutkimuksessa on kokemuksellinen. Tutkimushaastatteluissa käytin tausta-aineistona vuosina 2014–2015 suomalaisissa uutismedioissa julkaistuja journalistisia artikkeleita. Haastateltavat henkilöt olivat haastatteluhetkellä alle 30-vuotiaita muslimivaikuttajia.
Tulokset osoittavat, että mediasta ja väkivaltaisesta radikalisaatiosta tai mediasta ja väkivaltaisista ekstremistisistä liikkeistä on mahdotonta puhua keskustelematta ensin siitä, miten kohderyhmä, tässä tapauksessa nuoret muslimit, kokevat identiteettinsä käsittelyn mediassa. Vasta tästä päästään keskusteluun siitä, millaisen kuvan suomalainen media antaa väkivaltaisen radikalisaation ilmiöstä ja miten kotimainen muslimivähemmistö kokee liittyvänsä siihen. Maahanmuutto ja muslimit yhdistetään diskurssiin ja median esityksiin väkivaltaisesta radikalisaatiosta, vaikka se ei olisi aina välttämätöntä.
Tulokset myös näyttävät, miten medialla on mahdollisuuksia edistää tai ehkäistä ilmiötä. Median välittämällä kuvalla on osansa muslimiväestön kokemukseen suomalaisuudesta ja kuulumisesta yhteiskuntaan. Kokemukset vaikuttavat keskeisesti myös syihin matkustaa taistelualueille.