Täydentävien ehtojen tunnistaminen. : Eläinten hyvinvointi ja hygienia maidontuotannossa.
Siponen, Jonna; Julkunen, Henna (2017)
Siponen, Jonna
Julkunen, Henna
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704134762
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704134762
Tiivistelmä
Täydentävät ehdot ovat vaatimuksia, joita tuottajan tulee noudattaa saadakseen viljelijätukia. Eläinten hyvinvoinnin ja maidontuotannon hygienian vaatimukset perustuvat eläinsuojelulakiin (1996/247), eläinsuojeluasetukseen (1996/389), valtioneuvoston asetukseen nautojen suojelusta (592/2010), elintarvikelakiin (2006/23) ja maa- ja metsätalousministeriön alkutuotantoasetuksiin. Valvontaviranomaiset tekevät tiloille tarkastuksia, joissa tarkastetaan, ovatko vaaditut asiat kunnossa. Jos tarkastuksessa havaitaan laiminlyöntejä, voi seuraamus siitä olla tukien menetys tai takaisin maksu. Vaatimuksien tunnistaminen on ollut viljelijöille ongelmallista ja sen seurauksena on tuottajille tullut tukimenetyksiä.
Eläinvalvontaa tehdään vuosittain noin 1 500 tilalle, ja suurin osa (75 %) tiloista valitaan otantatarkastuksiin riskiperusteisesti. Täydentävien ehtojen eläinten hyvinvointi- ja hygieniatarkastuksen tekee läänineläinlääkäri. Eläinten hyvinvointitarkastus noudattaa lähes samaa kaavaa kuin eläinsuojelutarkastus. Täydentävien ehtojen hygieniatarkastuksessa keskitytään vain maidonsäilytys- ja käsittelytiloihin sekä lypsyhygieniaan, jolloin tarkastettavia kohteita on vähemmän kuin kunnanviranomaisen tekemässä navettahygieniatarkastuksessa. Vuonna 2016 eläinten hyvinvointia koskeva valvonta laajentui ja valvottavia kohteita tuli enemmän, sillä EU-komission mukaan valvonta ei Suomessa aiemmin ollut riittävää, ja laiminlyöntejä havaittiin Suomessa huomattavasti vähemmän kuin muualla EU:ssa. Valvottavien kohteiden lisääntyminen johti siihen, että tukimenetyksiä odotettiin tulevan vielä enemmän.
Opinnäytetyössä selvennettiin täydentävien ehtojen vaatimuksia, jotta tuottajien tukimenetykset vähenisivät. Työssä keskityttiin eläinten hyvinvointiin ja hygieniaan maidontuotantotiloilla. Vaatimuksia selvennettiin teemahaastattelujen avulla sekä valvonnassa käytettävillä ohjeilla. Haastattelut tehtiin Eviran ylitarkastajille ja ProAgrian neuvojalle. Lisäksi tutkittiin hallinto-oikeuden ratkaisuja aiheeseen kuuluvista tapauksista.
Täydentävien ehtojen vaatimuksiin ei ole yksiselitteisiä raja-arvoja vaan ne on tulkittava jokaisella tilalla sille sopivalla tavalla. Eläimen hyvinvoinnista kertoo kuitenkin eniten sen kunto, josta näkee millaisissa olosuhteissa se on elänyt. Laiminlyönti suhteutetaan karjakokoon riippuen sen vakavuudesta. Maitohuoneen hygieniassa tärkeintä on, että siellä ei varastoida pesu- tai muita vaarallisia aineita, ja tuhoeläintorjunnasta huolehditaan. Uusi alkutuotantoasetus antaa väljyyttä sille, mitä maitohuoneessa saa säilyttää, kunhan elintarvikehygienia ei vaarannu. Jos vähäinen laiminlyönti voidaan korjata tarkastuksen aikana, katsotaan se kunnossa olevaksi. Valvojien päätöksiä oli kumottu hallinto-oikeudessa ainoastaan muotoseikkojen takia.
Haastatteluista ja koulutuksista kävi ilmi, että koulutukselle on yhä tarvetta kaikilla osapuolilla. Täydentävien ehtojen opas ei ole riittävän yksityiskohtainen, ja lisää tietoa on hankala löytää. Tuottajat eivät välttämättä erota tarkastuksia toisistaan, vaan uskovat kunnan viranomaisen tekemän tarkastuksen perusteella, että asiat ovat kunnossa. Tämän takia tarkastuksia pitäisi yhtenäistää, ja tarkastajia kouluttaa antamaan enemmän neuvoja. Tuottajille lisää tietoa voitaisiin jakaa esimerkiksi sähköisen palvelun avulla, johon voisi lähettää anonyymisti kuvia ja kysymyksiä epäselvistä kohdista
Eläinvalvontaa tehdään vuosittain noin 1 500 tilalle, ja suurin osa (75 %) tiloista valitaan otantatarkastuksiin riskiperusteisesti. Täydentävien ehtojen eläinten hyvinvointi- ja hygieniatarkastuksen tekee läänineläinlääkäri. Eläinten hyvinvointitarkastus noudattaa lähes samaa kaavaa kuin eläinsuojelutarkastus. Täydentävien ehtojen hygieniatarkastuksessa keskitytään vain maidonsäilytys- ja käsittelytiloihin sekä lypsyhygieniaan, jolloin tarkastettavia kohteita on vähemmän kuin kunnanviranomaisen tekemässä navettahygieniatarkastuksessa. Vuonna 2016 eläinten hyvinvointia koskeva valvonta laajentui ja valvottavia kohteita tuli enemmän, sillä EU-komission mukaan valvonta ei Suomessa aiemmin ollut riittävää, ja laiminlyöntejä havaittiin Suomessa huomattavasti vähemmän kuin muualla EU:ssa. Valvottavien kohteiden lisääntyminen johti siihen, että tukimenetyksiä odotettiin tulevan vielä enemmän.
Opinnäytetyössä selvennettiin täydentävien ehtojen vaatimuksia, jotta tuottajien tukimenetykset vähenisivät. Työssä keskityttiin eläinten hyvinvointiin ja hygieniaan maidontuotantotiloilla. Vaatimuksia selvennettiin teemahaastattelujen avulla sekä valvonnassa käytettävillä ohjeilla. Haastattelut tehtiin Eviran ylitarkastajille ja ProAgrian neuvojalle. Lisäksi tutkittiin hallinto-oikeuden ratkaisuja aiheeseen kuuluvista tapauksista.
Täydentävien ehtojen vaatimuksiin ei ole yksiselitteisiä raja-arvoja vaan ne on tulkittava jokaisella tilalla sille sopivalla tavalla. Eläimen hyvinvoinnista kertoo kuitenkin eniten sen kunto, josta näkee millaisissa olosuhteissa se on elänyt. Laiminlyönti suhteutetaan karjakokoon riippuen sen vakavuudesta. Maitohuoneen hygieniassa tärkeintä on, että siellä ei varastoida pesu- tai muita vaarallisia aineita, ja tuhoeläintorjunnasta huolehditaan. Uusi alkutuotantoasetus antaa väljyyttä sille, mitä maitohuoneessa saa säilyttää, kunhan elintarvikehygienia ei vaarannu. Jos vähäinen laiminlyönti voidaan korjata tarkastuksen aikana, katsotaan se kunnossa olevaksi. Valvojien päätöksiä oli kumottu hallinto-oikeudessa ainoastaan muotoseikkojen takia.
Haastatteluista ja koulutuksista kävi ilmi, että koulutukselle on yhä tarvetta kaikilla osapuolilla. Täydentävien ehtojen opas ei ole riittävän yksityiskohtainen, ja lisää tietoa on hankala löytää. Tuottajat eivät välttämättä erota tarkastuksia toisistaan, vaan uskovat kunnan viranomaisen tekemän tarkastuksen perusteella, että asiat ovat kunnossa. Tämän takia tarkastuksia pitäisi yhtenäistää, ja tarkastajia kouluttaa antamaan enemmän neuvoja. Tuottajille lisää tietoa voitaisiin jakaa esimerkiksi sähköisen palvelun avulla, johon voisi lähettää anonyymisti kuvia ja kysymyksiä epäselvistä kohdista