Maidon seleenipitoisuus Suupohjan lypsykarjatiloilla : Merkitys eläinten hyvinvointiin ja terveyteen
Sahakoski, Salla-Maarit (2017)
Sahakoski, Salla-Maarit
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704245262
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704245262
Tiivistelmä
Seleeni on yksi tärkeimmistä hivenaineista, joita naudan tulisi saada ravinnostaan, sillä se on välttämätön kaikkien eläinten kasvulle ja lisääntymiselle. Suomen maaperässä seleeniä on hyvin vähän, joten vuonna 1984 aloitettiin natriumselenaatin lisääminen lannoitteisiin. Luomutiloilla väkilannoitteiden käyttö on kuitenkin kiellettyä. Eläimet saavat seleeniä normaalisti ruokinnan yhteydessä nurmesta, viljasta, rypsistä ja teollisista täydennysrehuista. Seleeninpuutoksen hoitoon on kuitenkin olemassa injektioina, suun kautta sekä veteen tai rehuun sekoitettavia seleenilisiä. Seleeniä voidaan korvata hieman E-vitamiinilla. Seleeninpuutoksen oireita ovat jälkeisten kiinni jääminen, tiinehtymättömyys, krooninen mastiitti, ripuli, heikko emän imeminen ja kivulias ylösnouseminen. Maidon seleenipitoisuuden tavoitearvo on 20–50 µg/l välillä.
Suupohjan lypsykarjatiloilla on esiintynyt viime aikoina paljon pitkiä tai heikkoja kiimoja, tiinehtymättömyyttä, jälkeisten kiinni jääntiä, utaretulehduksia, vasikkakuolleisuutta sekä heikkoja vasikoita. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää maidon seleenipitoisuuksia Suupohjan lypsykarjatiloilla ja seleenin saannin yhteyttä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi työn tavoitteena oli selvittää, millaisella ruokinnalla ja lannoituksella saavutetaan parhaimmat tulokset naudan seleenin saannissa. Tutkimusaineistoa kerättiin haastattelemalla viittä eri lypsykarjatilaa Suupohjan alueella. Haastattelemani nautakarjatilat ovat tavanomaisessa tuotannossa.
Tutkimuksen mukaan seleeninpuutosta esiintyi lypsykarjatiloilla, joissa ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota seleenin lähteeseen tai määrään ruokinnansuunnitteluvaiheessa. Kotoisten rehujen seleenipitoisuuksia ei ollut analysoitu, jonka vuoksi seleenin riittävää tarvetta ei ole osattu arvioida. Seleenipitoisia teollisia rehuja tai kivennäisrehuja lisäämällä saatiin rehuannoksen seleenipitoisuutta nostettua, mutta tiloilla ostorehujen valintaperusteisiin oli pääosin vaikuttanut rehujen hinta-laatusuhde sekä rehujen oston keskittäminen yhteen rehuyritykseen. Ostolannoitteiden seleenipitoisuuksiin ei useimmilla tiloilla ollut kiinnitetty huomiota ja yhdellä tilalla ostolannoitteita ei käytetty lainkaan.
Suupohjan lypsykarjatiloilla on esiintynyt viime aikoina paljon pitkiä tai heikkoja kiimoja, tiinehtymättömyyttä, jälkeisten kiinni jääntiä, utaretulehduksia, vasikkakuolleisuutta sekä heikkoja vasikoita. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää maidon seleenipitoisuuksia Suupohjan lypsykarjatiloilla ja seleenin saannin yhteyttä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi työn tavoitteena oli selvittää, millaisella ruokinnalla ja lannoituksella saavutetaan parhaimmat tulokset naudan seleenin saannissa. Tutkimusaineistoa kerättiin haastattelemalla viittä eri lypsykarjatilaa Suupohjan alueella. Haastattelemani nautakarjatilat ovat tavanomaisessa tuotannossa.
Tutkimuksen mukaan seleeninpuutosta esiintyi lypsykarjatiloilla, joissa ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota seleenin lähteeseen tai määrään ruokinnansuunnitteluvaiheessa. Kotoisten rehujen seleenipitoisuuksia ei ollut analysoitu, jonka vuoksi seleenin riittävää tarvetta ei ole osattu arvioida. Seleenipitoisia teollisia rehuja tai kivennäisrehuja lisäämällä saatiin rehuannoksen seleenipitoisuutta nostettua, mutta tiloilla ostorehujen valintaperusteisiin oli pääosin vaikuttanut rehujen hinta-laatusuhde sekä rehujen oston keskittäminen yhteen rehuyritykseen. Ostolannoitteiden seleenipitoisuuksiin ei useimmilla tiloilla ollut kiinnitetty huomiota ja yhdellä tilalla ostolannoitteita ei käytetty lainkaan.