Vierusraportoinnin kehittäminen
Pykälä-Aho, Mia; Vesamäki, Sari (2017)
Lataukset:
Pykälä-Aho, Mia
Vesamäki, Sari
Laurea-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704265454
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704265454
Tiivistelmä
Vierusraportointi on käytössä Jorvin sairaalan akuutilla psykoosiosastolla P4. Tässä opinnäytetyössä vierusraportointi rinnastetaan vuoteenvierusraportointiin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millainen on laadukas vierusraportointi Jorvin sairaalan osasto P4 henkilökunnan näkökulmasta. Konkreettinen hyöty työyhteisölle on mahdollisuus kehittää vierusraportointia. Opinnäytetyö kohdentuu Jorvin sairaalan osastolle P4 ja tulee heidän käyttöönsä heidän vierusraportoinnin kehittämistyössään. Ehdotusten käytäntöön vieminen jää työyhteisön vastuulle.
Tässä opinnäytetyössä aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelun tarkoituksena oli saada selville keskeiset aiheet, joita tutkimushaastattelussa olisi välttämätöntä käsitellä tutkimusongelmaan vastaamiseksi. Tutkimusaineisto analysoitiin soveltamalla sisäl-lönanalyysinmenetelmää. Opinnäytetyöhön liittyi tutustuminen osastoon, jonka jälkeen tutkimuskysymyksiksi valikoituivat, millainen on on laadukas vierusraportointi ja miten vierusraportointia tulisi kehittää. Lisäksi aineistoa kerättiin pienryhmähaastatteluilla, jotka analysoitiin anomyymisti. Tämän jälkeen esille tulleista asioista koottiin yhteenveto siitä, miten raportointimenetelmää voitaisiin kehittää.
Haastattelutulosten perusteella vierusraporttia toivottiin kehitettävän vieläkin potilaslähtöisemmäksi. Potilailta voisi kysyä, miten he kokevat vierusraportin ja mitä ehdotuksia heillä olisi sen sisältöön. Vierusraportilla potilas voisi kertoa enemmän omasta tilastaan ja siitä miten kokee hoidon vaikuttavuuden ja mitä toivoo hoidoltaan. Vierusraportin kertoja toivottiin lisättävän. Jos vierusraportti pidettäisiin myös viikonloppuna, olisi omaisilla parempi mahdollisuus osallistua siihen. Omaisten mukanaolo vierusraportoinnilla saattaisi tuoda lisäarvoa. Lääkärien, psykologin, toimintaterapeutin ja sosiaalityöntekijän osallistuminen vierusraporttiin saattaisi lisätä potilastyytyväisyyttä. Tämä voisi auttaa potilaan sitoutumista hoitoonsa ja auttaa toipumisessa.
Tulosten mukaan vierusraportin hyväksi pituudeksi koettiin maksimissaan viisitoista minuuttia, mutta kestoa toivottiin voitavan miettiä tapauskohtaisesti. Ehdotettiin, että vierusraportista olisi henkilökunnalle ohjeistus, josta kuitenkin tarvittaessa voitaisiin poiketa. Ehdotettiin, että vierusraportoinnista tiedotettaisiin. Sitä voitaisiin myös markkinoida, esimerkiksi osaston esitteissä voisi kertoa mitä vierusraportointi on ja miten omaiset voivat olla siinä mukana. Tärkeäksi koettiin myös se, että henkilökunta on motivoitunut pitämään vierusraportin.
Johtopäätöksinä esitettiin, että vierusraportti pidettäisiin kolme kertaa viikossa, myös viikonloppuisin. Potilaslähtöisyyttä voisi kehittää niin, että potilailta kysyttäisiin heidän voinnistaan sekä hoito- ja vierusraportointikokemuksistaan. Vierusraportoinnin ohjeistus olisi kaikkien nähtävillä. Vierusraportoinnin näkyvyyttä voisi lisätä tekemällä asiasta esite ja juliste.
Jatkossa voitaisiin kysyä potilailta ja omaisilta, miten he kokevat vierusraportoinnin ja mitä toiveita heillä on siihen.
Tässä opinnäytetyössä aineiston keruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Teemahaastattelun tarkoituksena oli saada selville keskeiset aiheet, joita tutkimushaastattelussa olisi välttämätöntä käsitellä tutkimusongelmaan vastaamiseksi. Tutkimusaineisto analysoitiin soveltamalla sisäl-lönanalyysinmenetelmää. Opinnäytetyöhön liittyi tutustuminen osastoon, jonka jälkeen tutkimuskysymyksiksi valikoituivat, millainen on on laadukas vierusraportointi ja miten vierusraportointia tulisi kehittää. Lisäksi aineistoa kerättiin pienryhmähaastatteluilla, jotka analysoitiin anomyymisti. Tämän jälkeen esille tulleista asioista koottiin yhteenveto siitä, miten raportointimenetelmää voitaisiin kehittää.
Haastattelutulosten perusteella vierusraporttia toivottiin kehitettävän vieläkin potilaslähtöisemmäksi. Potilailta voisi kysyä, miten he kokevat vierusraportin ja mitä ehdotuksia heillä olisi sen sisältöön. Vierusraportilla potilas voisi kertoa enemmän omasta tilastaan ja siitä miten kokee hoidon vaikuttavuuden ja mitä toivoo hoidoltaan. Vierusraportin kertoja toivottiin lisättävän. Jos vierusraportti pidettäisiin myös viikonloppuna, olisi omaisilla parempi mahdollisuus osallistua siihen. Omaisten mukanaolo vierusraportoinnilla saattaisi tuoda lisäarvoa. Lääkärien, psykologin, toimintaterapeutin ja sosiaalityöntekijän osallistuminen vierusraporttiin saattaisi lisätä potilastyytyväisyyttä. Tämä voisi auttaa potilaan sitoutumista hoitoonsa ja auttaa toipumisessa.
Tulosten mukaan vierusraportin hyväksi pituudeksi koettiin maksimissaan viisitoista minuuttia, mutta kestoa toivottiin voitavan miettiä tapauskohtaisesti. Ehdotettiin, että vierusraportista olisi henkilökunnalle ohjeistus, josta kuitenkin tarvittaessa voitaisiin poiketa. Ehdotettiin, että vierusraportoinnista tiedotettaisiin. Sitä voitaisiin myös markkinoida, esimerkiksi osaston esitteissä voisi kertoa mitä vierusraportointi on ja miten omaiset voivat olla siinä mukana. Tärkeäksi koettiin myös se, että henkilökunta on motivoitunut pitämään vierusraportin.
Johtopäätöksinä esitettiin, että vierusraportti pidettäisiin kolme kertaa viikossa, myös viikonloppuisin. Potilaslähtöisyyttä voisi kehittää niin, että potilailta kysyttäisiin heidän voinnistaan sekä hoito- ja vierusraportointikokemuksistaan. Vierusraportoinnin ohjeistus olisi kaikkien nähtävillä. Vierusraportoinnin näkyvyyttä voisi lisätä tekemällä asiasta esite ja juliste.
Jatkossa voitaisiin kysyä potilailta ja omaisilta, miten he kokevat vierusraportoinnin ja mitä toiveita heillä on siihen.