Outplacement : Experiences of repacking the special competence for re-employment
Oksanen, Maarit (2017)
Oksanen, Maarit
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704265474
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704265474
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli luoda ymmärrys onnistuneesta uudelleensijoitusprosessista; määritellä olennaiset asiat uudelleensijoittumisen onnistumiseksi sekä selvittää uudelleensijoitusvalmentajan rooli prosessissa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka uudelleensijoitusprosessi vaikuttaa osallistujan ammatti-identiteettiin.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Kyseessä oli induktiivinen case –tutkimus, jonka teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnettiin Henry Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriaa. Sosiaalisen identiteetin teoria tutkii ryhmiin kuulumista. Tutkimusdata kerättiin neljän temaattisen haastattelun avulla strukturoimattomien, avointen kysymysten kautta. Haastatelluilla henkilöillä on kokemustensa johdosta paras tieto uudelleensijoitusprosessista: uudelleensijoitusvalmentaja, uudelleensijoituspalveluita tarjoavassa yrityksessä työskentelevä head-hunter sekä kaksi uudelleensijoitukseen osallistunutta henkilöä.
Tutkimustulokset osoittavat, että onnistunut uudelleensijoitus sisältää ennen kaikkea haasteellisen ja miellyttävän työn, joka vastaa myös henkilön arvomaailmaa. Uudelleensijoitus -valmentajan rooli prosessissa on olla luotettu ohjaaja, joka luotsaa uudelleensijoitettavan määrätietoisesti mutta kiireettä prosessin läpi, kunnioittaen osallistujan yksilöllisiä tarpeita. Valmentaja auttaa uudelleensijoitettavaa määrittämään osaamisensa helposti ”tuotteistettavaan” muotoon tulevia työhaastatteluja varten. Tutkimus osoitti, että uudelleensijoituksen tuloksesta riippuen uudelleensijoitettavan ammatti-identiteetti voi vahvistua, pysyä samana tai heiketä prosessin jälkeen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että uudelleensijoitusprosessissa hyödyllisiä piirteitä ovat resilienssi, avoimuus ja sitoutuneisuus, vilpittömyys ja positiivinen uteliaisuus. Uudelleensijoitus ei johda aina välittömään uudelleentyöllistymiseen, jolloin yksilö jää yksin prosessin päätyttyä. Tämä voi johtaa ammatti-identiteetin heikkenemiseen.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Kyseessä oli induktiivinen case –tutkimus, jonka teoreettisessa viitekehyksessä hyödynnettiin Henry Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriaa. Sosiaalisen identiteetin teoria tutkii ryhmiin kuulumista. Tutkimusdata kerättiin neljän temaattisen haastattelun avulla strukturoimattomien, avointen kysymysten kautta. Haastatelluilla henkilöillä on kokemustensa johdosta paras tieto uudelleensijoitusprosessista: uudelleensijoitusvalmentaja, uudelleensijoituspalveluita tarjoavassa yrityksessä työskentelevä head-hunter sekä kaksi uudelleensijoitukseen osallistunutta henkilöä.
Tutkimustulokset osoittavat, että onnistunut uudelleensijoitus sisältää ennen kaikkea haasteellisen ja miellyttävän työn, joka vastaa myös henkilön arvomaailmaa. Uudelleensijoitus -valmentajan rooli prosessissa on olla luotettu ohjaaja, joka luotsaa uudelleensijoitettavan määrätietoisesti mutta kiireettä prosessin läpi, kunnioittaen osallistujan yksilöllisiä tarpeita. Valmentaja auttaa uudelleensijoitettavaa määrittämään osaamisensa helposti ”tuotteistettavaan” muotoon tulevia työhaastatteluja varten. Tutkimus osoitti, että uudelleensijoituksen tuloksesta riippuen uudelleensijoitettavan ammatti-identiteetti voi vahvistua, pysyä samana tai heiketä prosessin jälkeen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että uudelleensijoitusprosessissa hyödyllisiä piirteitä ovat resilienssi, avoimuus ja sitoutuneisuus, vilpittömyys ja positiivinen uteliaisuus. Uudelleensijoitus ei johda aina välittömään uudelleentyöllistymiseen, jolloin yksilö jää yksin prosessin päätyttyä. Tämä voi johtaa ammatti-identiteetin heikkenemiseen.