Analyysi Johannes Brahmsin ensimmäisestä pianokonsertosta
Rantala, Markus (2017)
Rantala, Markus
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117772
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117772
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni käsittelee romantiikan ajan säveltäjän Johannes Brahmsin ensimmäistä pianokonserttoa (D-molli, Op. 15). Analysoin konserton muotoa, harmoniaa, motiiveita ja kontrapunktia. Kontrapunktia käsittelen tosin hyvin vähän, alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen, koska kirjoitetun osuuden pituus alkoi kasvaa opinnäytetyön puitteissa liian pitkäksi.
Suurin syy opinnäyteyöni aiheen valintaan oli haluni kehittyä säveltäjänä. Brahms on jo muutamia vuosia ollut lempisäveltäjäni ja hänen ensimmäinen pianokonserttonsa on lempiteoksiani. Lisäksi yksi mahdollisista tulevaisuuden työnkuvistani saattaa olla musiikin teorian opettaja, joten koen, että syventyminen suuren säveltäjän mestariteokseen parantaa huomattavasti musiikin teorian ymmärtämystäni.
Pianokonserton muoto noudattaa klassista kaavaa, jossa ensimmäinen ja viimeinen osa ovat nopeatempoisia ja toinen osa on tempoltaan hidas. ”Elements of Sonata Theory”-kirjassa sonaattimuodosta tunnistetaan viisi eri päätyyppiä, joista tyyppi kolme on kaikista yleisin (se koostuu esittelyjaksosta, kehittelyjaksosta ja kertausjaksosta). Pianokonserton ensimmäinen osa on luokituksen mukaan tyyppiä viisi, jossa tyyppiin kolme sekoittuu vanhasta konserttoperinteestä tutti-soolo vuorottelua. Hidas osa menee kehysrakenteessa (A-B-A) ja viimeinen osa on hybridimuoto sonaatti-rondo (tyyppi 4). Motiivien käytöltään teos on monotemaattinen kokonaisuus, jossa ensimmäisessä osassa esitellyn motiivisen materiaalin kehittely jatkuu vielä viimeisessä osassa. Monipuolinen kromaattisten muunnossävelten käyttäminen ja klassisten harmonisten ilmiöiden kehittely ovat harmonian kannalta konserton silmiinpistävimpiä piirteitä. Tärkeimpiä havaintoja kontrapunktin kannalta on rohkea dissonanssin käsittely, joka oli yksi syy konserton huonolle vastaanotolle sen ensiesityksen aikoihin. Mainitsemisen arvoista on myös se, että konsertossa on harvoja hetkiä jolloin säveltäjä ei ole asettanut vähintään kahta melodiaa kontrapunktisesti päällekkäin.
Sain opinnäytetyöni tekemisestä rohkeutta oman äänen etsimiseen säveltäjänä. Lisäksi klassismin ja romantiikan estetiikan tuntemukseni kasvoi huomattavasti.
Suurin syy opinnäyteyöni aiheen valintaan oli haluni kehittyä säveltäjänä. Brahms on jo muutamia vuosia ollut lempisäveltäjäni ja hänen ensimmäinen pianokonserttonsa on lempiteoksiani. Lisäksi yksi mahdollisista tulevaisuuden työnkuvistani saattaa olla musiikin teorian opettaja, joten koen, että syventyminen suuren säveltäjän mestariteokseen parantaa huomattavasti musiikin teorian ymmärtämystäni.
Pianokonserton muoto noudattaa klassista kaavaa, jossa ensimmäinen ja viimeinen osa ovat nopeatempoisia ja toinen osa on tempoltaan hidas. ”Elements of Sonata Theory”-kirjassa sonaattimuodosta tunnistetaan viisi eri päätyyppiä, joista tyyppi kolme on kaikista yleisin (se koostuu esittelyjaksosta, kehittelyjaksosta ja kertausjaksosta). Pianokonserton ensimmäinen osa on luokituksen mukaan tyyppiä viisi, jossa tyyppiin kolme sekoittuu vanhasta konserttoperinteestä tutti-soolo vuorottelua. Hidas osa menee kehysrakenteessa (A-B-A) ja viimeinen osa on hybridimuoto sonaatti-rondo (tyyppi 4). Motiivien käytöltään teos on monotemaattinen kokonaisuus, jossa ensimmäisessä osassa esitellyn motiivisen materiaalin kehittely jatkuu vielä viimeisessä osassa. Monipuolinen kromaattisten muunnossävelten käyttäminen ja klassisten harmonisten ilmiöiden kehittely ovat harmonian kannalta konserton silmiinpistävimpiä piirteitä. Tärkeimpiä havaintoja kontrapunktin kannalta on rohkea dissonanssin käsittely, joka oli yksi syy konserton huonolle vastaanotolle sen ensiesityksen aikoihin. Mainitsemisen arvoista on myös se, että konsertossa on harvoja hetkiä jolloin säveltäjä ei ole asettanut vähintään kahta melodiaa kontrapunktisesti päällekkäin.
Sain opinnäytetyöni tekemisestä rohkeutta oman äänen etsimiseen säveltäjänä. Lisäksi klassismin ja romantiikan estetiikan tuntemukseni kasvoi huomattavasti.