Ositus- ja perintösaanto : luovutusvoittoverokiemuroineen

Abstract

Opinnäytetyössä on selkeytetty kuolinpesien luovutusvoittojen verotuskäytäntöjä erilaisissa tilanteissa. On tarkasteltu ja pohdittu ositusta ja perinnönjakoa peilaten niiden tekemistä tai tekemättä jättämistä luovutusvoittoverotukseen. Osituksen ja perinnönjaon ajankohdalla on myös merkitystä luovutusvoiton suuruuteen ja siitä syntyvän veron määrään.

Ositus on aina tehtävä ennen perinnönjakoa. Lesken osakkuusasema kuolinpesässä lakkaa kun ositus on toimitettu. Osituksen jälkeen perilliset suorittavat perinnönjaon keskenään.

Leski ei AL (avioliittolain) 103 § 2 momentin mukaisesti ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensiksi kuolleen puolison perillisille (26.4.1991/765). Opinnäytetyössä on tarkasteltu lesken maksaman tasingon vaikutusta luovutusvoittoveron syntyyn. Useissa tapauksissa, kun jäämistöomaisuutta aiotaan realisoida, tasingon maksaminen parempi vaihtoehto kuin olla maksamatta. Realisointia ei kuitenkaan pidä tehdä ennen kuin on kulunut vähintään vuosi osituksesta ja perinnönjaosta, jossa tasinkoa on suoritettu. Hankintamenona tällaisessa tapauksessa käytetään perintöverotuksen verotusarvoa. Mikäli omaisuus myydään perintöverotuksen verotusarvolla, ei luovutusvoittoa muodostu. Todettakoon kuitenkin, että vuodessa omaisuuden arvo ei yleensä nouse niin paljon, että luovutusvoiton määrä olisi huomattava, vaikka luovutushinta olisi suurempi kuin verotusarvo.

Keskeisenä asiana tutkimuksen ja tarkastelun tuloksena on todettu, että etukäteen tehtävällä verosuunnittelulla on huomattava merkitys. Verosuunnittelulla päädytään useasti edullisempaan lopputulokseen verotuksen suhteen niin lahja- ja perintöverotuksessa kuin luovutusvoittoverotuksessakin. Tarkkaan harkitulla ja toteutetulla verosuunnittelulla, voidaan minimoida tuleva veronmäärä, ellei jopa kokonaan poistaa luovutusvoittoverotus jäämistöomaisuuden realisoinnissa.

Ensisijaisesti lähteinä on käytetty verotukseen liittyvää kirjallisuutta, ajantasaista Suomen lainsäädäntöä. Lisäksi on tutkittu alaan liittyviä lehtiä ja julkaisuja sekä verohal-linnon ohjeistusta luovutusvoittoverotuksesta.

In this Final Project, it is shown that when the capital gain tax is concerned, it is desirable to pay the adjustment in case the estate/heritance is considered to be realised.

However, realisation is not possible until a year has passed from the division/partition and distribution of an estate on which the adjustment has been paid.

As acquisition cost, in this sort of cases, the tax value of the estate tax is being used.

In case the inheritance is sold at the cost of the value of estate tax, there will be no division gain for the tax value of the estate tax, at all.

In addition, it is clarified that the value of an estate within a year will usually not rise so much that the amount of the capital gain would be considerable, even if the transfer price were more favourable than the taxation value.

The main finding of this study shows that the preliminary tax planning (estate planning) does have a significance. The result will be much more favourable concerning the gift and estate tax, as well as regarding the capital gain tax.

As the tax planning is carefully made, the amount of tax afterwards is minimized. It is even possible that the capital gain tax can totally be removed when realising the estate/inheritance.

In this thesis the primary source material consisted of literature concerning taxation and the current Finnish Legislation. Furthermore, publications of this field and the publications by taxation authorities examined and used as source material.