Ominaisuudennimien tulkkaaminen viittomakielelle
Wainio, Jussi; Laine, Maija (2017)
Wainio, Jussi
Laine, Maija
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704285752
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201704285752
Tiivistelmä
Laine, Maija & Wainio, Jussi. Ominaisuudennimien tulkkaaminen viittomakielelle. Kevät 2017, 31 s., 2 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus, Tulkki (AMK).
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ja luokitella suomen kielen ominaisuudennimille sopivia tulkkausratkaisuita, kun tulkataan suomalaiselle viittomakielelle. Vastauksia etsittiin kahteen tutkimuskysymykseen: Mitä tapoja löydämme ominaisuudennimien tulkkaamiselle simultaanitulkkaustilanteessa? Onko ominaisuudennimien kanssa tarpeellista käyttää jotain erillistä viittomaa perusviittoman lisäksi ja mitä vaihtoehtoja niille löydetään?
Tutkielmaa varten haastateltiin kahta tulkkia, joilla on kuurot vanhemmat. Kummallakin tulkilla on myös yli 10 vuoden kokemus viittomakielen tulkkauksesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluna erikseen molempien tulkkien kanssa. Haastatteluiden aikana tehtiin muistiinpanoja ja haastattelut videokuvattiin. Tutkimusaineisto analysoitiin fenomenologisesti ja eri tulkkausratkaisut luokiteltiin niiden lähtö- ja kohdekielisyyden mukaan.
Haastatteluiden perusteella löydettiin viisi eri tapaa tulkata ominaisuudennimiä. Kaksi tulkkausratkaisua noudattaa lähtökielen rakennetta ja kolme on kohdekielelle mukautettuja. Kaksi lähtökielen mukaista ratkaisua ovat sormittaminen ja merkityseron korostaminen ei-manualiikan avulla. Kohdekielisiä ratkaisuita edustavat selittäminen, lisäviittomien käyttäminen ja ominaisuuden valinta. Tulosten perusteella ominaisuudennimiä tulkattaessa on tärkeintä ilmaista vähintään se, että kyse ei ole vain perusviittoman merkityksestä. Tulkkaustavan valintaan vaikuttavat tulkin tiedot ja taidot, yhteistyö asiakkaan kanssa sekä konteksti, jossa ominaisuudennimi ilmaistaan.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus, Tulkki (AMK).
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää ja luokitella suomen kielen ominaisuudennimille sopivia tulkkausratkaisuita, kun tulkataan suomalaiselle viittomakielelle. Vastauksia etsittiin kahteen tutkimuskysymykseen: Mitä tapoja löydämme ominaisuudennimien tulkkaamiselle simultaanitulkkaustilanteessa? Onko ominaisuudennimien kanssa tarpeellista käyttää jotain erillistä viittomaa perusviittoman lisäksi ja mitä vaihtoehtoja niille löydetään?
Tutkielmaa varten haastateltiin kahta tulkkia, joilla on kuurot vanhemmat. Kummallakin tulkilla on myös yli 10 vuoden kokemus viittomakielen tulkkauksesta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluna erikseen molempien tulkkien kanssa. Haastatteluiden aikana tehtiin muistiinpanoja ja haastattelut videokuvattiin. Tutkimusaineisto analysoitiin fenomenologisesti ja eri tulkkausratkaisut luokiteltiin niiden lähtö- ja kohdekielisyyden mukaan.
Haastatteluiden perusteella löydettiin viisi eri tapaa tulkata ominaisuudennimiä. Kaksi tulkkausratkaisua noudattaa lähtökielen rakennetta ja kolme on kohdekielelle mukautettuja. Kaksi lähtökielen mukaista ratkaisua ovat sormittaminen ja merkityseron korostaminen ei-manualiikan avulla. Kohdekielisiä ratkaisuita edustavat selittäminen, lisäviittomien käyttäminen ja ominaisuuden valinta. Tulosten perusteella ominaisuudennimiä tulkattaessa on tärkeintä ilmaista vähintään se, että kyse ei ole vain perusviittoman merkityksestä. Tulkkaustavan valintaan vaikuttavat tulkin tiedot ja taidot, yhteistyö asiakkaan kanssa sekä konteksti, jossa ominaisuudennimi ilmaistaan.