Tavoitteen asettamisen mallin kehittäminen aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen kuntoutuksessa
Kylä-Utsuri, Nina (2017)
Kylä-Utsuri, Nina
Tampereen ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705178712
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705178712
Tiivistelmä
Tavoitteen asettamista pidetään välttämättömänä osana tehokasta ja vaikuttavaa aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen kuntoutusta. Tavoitteen asettaminen edistää yksilöllisen hoidon toteuttamista, lisää potilaan hoitoon sitoutumista ja tehostaa näin ollen kuntoutuksen tuloksia. Tavoitteen asettaminen tulisi kuntoutuksessa laatia aina rutiinisti ja yhteistyössä potilaan kanssa. Tavoitteen asettamista toteutetaan kuntoutuksessa ja sen suunnittelussa, mutta sen käytännöt vaihtelevat, koska tavoitteen asettamisen taustalle ei ole pystytty osoittamaan yksittäistä teoriaa tai näyttöön perustuvaa käytäntöä. Potilaslähtöisyyttä ei tavoitteen asettamisen yhteydessä myöskään huomioida riittävästi ja potilaiden informointi jää tilanteessa usein puutteelliseksi. Tavoitteen asettamisen taustalla vaikuttaa monia eri teorioita, mm. motivaatioon, oppimiseen, hallintaan ja pystyvyyteen liittyen. Tavoitteen asettaminen edellyttää aina potilaan toimintakyvyn ja elinympäristön kartoitusta sekä riittävän tiedon antoa ja ohjausta. Laaja-alaista teoriapohjaa ei välttämättä huomioida tavoitteen asettamisessa ja tavoitteen asettaminen tapahtuu usein tehottomasti ja ainoastaan ammattilaislähtöisesti.
Tämä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen omien tavoitteiden asettamisen malli Helsingin yliopistollisen keskussairaalan fysioterapiassa. Tarkoituksena oli selvittää mitä tavoitteen asettamiseen aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen kuntoutukseen liittyy sekä potilaiden että fysioterapeuttien näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksilla, jotka suunnattiin lievään aivoverenkiertohäiriöön sairastuneille potilaille (n=18), jotka kotiutuivat suoraan erikoissairaanhoidosta sekä AVH-potilaiden parissa työskenteleville fysioterapeuteille (n=16). Potilasvastauksissa korostuivat henkilökohtainen ohjaus ja tavoitteiden asettaminen liikuntaan ja elämäntapoihin liittyen. Liikunnan lisäämiseen ja sen kuormittavuuteen toivottiin neuvontaa. Lisäksi potilaat toivoivat saavansa ohjeistusta, mistä tietoa voi tarvittaessa hakea lisää. Hyvä seuranta ja ammattilaisen antama tuki koettiin myös tärkeäksi. Fysioterapeuttien vastauksissa korostuivat potilaan toimintakyvyn sekä nykytilanteen kartoittamisen lisäksi potilaan motivaation selvittäminen ja tukeminen. Fysioterapeutit korostivat myös tiedon annon tärkeyttä, omaisten antamaa tukea ja potilaan voimavaroja. Hyvä, potilasta osallistava vuorovaikutus, realistisuus ja oikea-aikaisuus koettiin tavoitteen asettamisen kannalta tärkeiksi tekijöiksi. Tutkimustuloksista rakentui edellä mainittuja tekijöitä huomioiva prosessikuvaus tavoitteen asettamisen mallista. Lisäksi tulokset osoittivat, että potilaan sairaalasta kotiutumisen jälkeinen seurantakäynti voisi tukea tavoitteen asettamista ja kuntoutuksen suunnittelua.
Tämä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen omien tavoitteiden asettamisen malli Helsingin yliopistollisen keskussairaalan fysioterapiassa. Tarkoituksena oli selvittää mitä tavoitteen asettamiseen aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen kuntoutukseen liittyy sekä potilaiden että fysioterapeuttien näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksilla, jotka suunnattiin lievään aivoverenkiertohäiriöön sairastuneille potilaille (n=18), jotka kotiutuivat suoraan erikoissairaanhoidosta sekä AVH-potilaiden parissa työskenteleville fysioterapeuteille (n=16). Potilasvastauksissa korostuivat henkilökohtainen ohjaus ja tavoitteiden asettaminen liikuntaan ja elämäntapoihin liittyen. Liikunnan lisäämiseen ja sen kuormittavuuteen toivottiin neuvontaa. Lisäksi potilaat toivoivat saavansa ohjeistusta, mistä tietoa voi tarvittaessa hakea lisää. Hyvä seuranta ja ammattilaisen antama tuki koettiin myös tärkeäksi. Fysioterapeuttien vastauksissa korostuivat potilaan toimintakyvyn sekä nykytilanteen kartoittamisen lisäksi potilaan motivaation selvittäminen ja tukeminen. Fysioterapeutit korostivat myös tiedon annon tärkeyttä, omaisten antamaa tukea ja potilaan voimavaroja. Hyvä, potilasta osallistava vuorovaikutus, realistisuus ja oikea-aikaisuus koettiin tavoitteen asettamisen kannalta tärkeiksi tekijöiksi. Tutkimustuloksista rakentui edellä mainittuja tekijöitä huomioiva prosessikuvaus tavoitteen asettamisen mallista. Lisäksi tulokset osoittivat, että potilaan sairaalasta kotiutumisen jälkeinen seurantakäynti voisi tukea tavoitteen asettamista ja kuntoutuksen suunnittelua.