Kuvia kauhuista vai siloteltua totuutta : suomalaisviestimien Aleppo-uutisoinnin kuvituslinja vuonna 2016
Nurmi, Sami (2017)
Nurmi, Sami
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705188840
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705188840
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan ja analysoidaan suomalaisviestimien kuvitusvalintoja kriisiuutisissa. Aihepiiri on tässä tutkielmassa rajattu Syyrian kaupunki Aleppoon. Päätutkimuskysymykseksi on nostettu se, minkälaiseen rooliin ihmiset ovat nousseet, keitä kuvissa esiintyy, minkälaisessa ympäristössä he ovat sekä mitä kuvissa lopulta näytetään. Tutkimusaineistoksi on kerätty Yleisradiolta, Helsingin Sanomilta sekä Iltalehdeltä yhteensä 141 kuvaa vuoden 2016 Aleppo-uutisista.
Nykyisessä mediaympäristössä on mielenkiintoista tutkia niitä piirteitä, jotka suomalaistoimitukset kuvauutisoinnissaan päästävät läpi. Vaikka ulkomaanuutisoinnissa suomalaismediat ovat riippuvaisia kuvatoimistoista, on edelleen huomionarvoista, että toimitukset asettavat itse julkaisukelpoisuuteen vaikuttavat kriteerit. Tässä tullaan samalla siis selvittämään sitä, missä menee tutkimusaineiston kuvien perusteella raja.
Sosiaalinen media ja lähes jokaiselta löytyvä kamerallinen älypuhelin on tuonut kriisit molemmin puolin entistä lähemmäs toisiaan. Kuvien ottajia on entistä enemmän, mutta kuvat myös saavuttavat yleisönsä usein sosiaalisen median kautta sen sijaan, että tapahtumat nähtäisiin uutissivustojen näyttäminä.
Tutkielmassa selvisi, että valtaosin kuvatoimistojen materiaaleista peräisin olevissa kuvissa esiintyy yleensä siviilimiehiä tai lapsia. Kuvissa ei juuri näytetä uhreja, mutta sodan tuhot ovat muuten näkyvästi esillä. Kuvissa ei yleensä pyritä vaikuttamaan tunteisiin, mutta toisaalta lasten suhteellisen suuri määrä kuvissa kompensoi tätä.
Nykyisessä mediaympäristössä on mielenkiintoista tutkia niitä piirteitä, jotka suomalaistoimitukset kuvauutisoinnissaan päästävät läpi. Vaikka ulkomaanuutisoinnissa suomalaismediat ovat riippuvaisia kuvatoimistoista, on edelleen huomionarvoista, että toimitukset asettavat itse julkaisukelpoisuuteen vaikuttavat kriteerit. Tässä tullaan samalla siis selvittämään sitä, missä menee tutkimusaineiston kuvien perusteella raja.
Sosiaalinen media ja lähes jokaiselta löytyvä kamerallinen älypuhelin on tuonut kriisit molemmin puolin entistä lähemmäs toisiaan. Kuvien ottajia on entistä enemmän, mutta kuvat myös saavuttavat yleisönsä usein sosiaalisen median kautta sen sijaan, että tapahtumat nähtäisiin uutissivustojen näyttäminä.
Tutkielmassa selvisi, että valtaosin kuvatoimistojen materiaaleista peräisin olevissa kuvissa esiintyy yleensä siviilimiehiä tai lapsia. Kuvissa ei juuri näytetä uhreja, mutta sodan tuhot ovat muuten näkyvästi esillä. Kuvissa ei yleensä pyritä vaikuttamaan tunteisiin, mutta toisaalta lasten suhteellisen suuri määrä kuvissa kompensoi tätä.