Magneettierotus
Saarinen, Saska (2017)
Saarinen, Saska
Centria-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229321
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229321
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia magneettierotuksen sopivuutta sivukivelle kaivosalan prosessissa. Toimeksiantajan kanssa tehdyn salassapitosopimuksen takia opinnäytetyö sisältää vain kirjallisuustutkielman magneettierotuksesta ja esittelyn vaihtoehtoisesta optisesta erottelusta. Opinnäy-tetyön yritysesittely ja kokeellinen osuus tuloksineen eivät ole tässä versiossa.
Magneettierotuksen suunnittelun kannalta tärkeää on saada aikaan tarvittavan magneettikentän voi-makkuuden lisäksi jyrkkä kenttägradientti. Magneettikentän voimakkuutta pitää myös pystyä säätele-mään erotettavan materiaalin ominaisuuksien mukaan. Erotus tapahtuu, kun partikkelit järjestäytyvät erottimen magneettikentän kenttäviivojen mukaisesti ja kulkeutuvat niitä pitkin magneetin pinnalle.
Magneettierotus voidaan tehdä monella tavalla riippuen siitä onko erotettava materiaali para- vai fer-romagneettista. Ferromagneettisten materiaalien erotukseen tarvitaan heikkomagneettierottimia, joiden magneettikentän voimakkuus on maksimissaan 0,2 Teslaa. Heikkomagneettierottimia käytetään yleen-sä poistettaessa ferromagneettista materiaali, joka muuten vahingoittaisi prosessia. Erilaiset rumpuerot-timet ovat yleisimpiä teollisuudessa käytettyjä heikkomagneettierottimia.
Vahvamagneettierottimia käytetään, kun erotettava osa on paramagneettista. Vahvamagneettierotti-missa käytetään yleensä solenoideja eli sähkömagneetteja ja magneettikentän voimakkuus on noin 2 Teslaa. Vahvamagneettierottimia käytetään teollisuudessa esimerkiksi kvartsihiekan valmistuksessa erottamaan heikosti magneettiset rautaa sisältävät partikkelit. Vahvamagneettierottimista yleisimpiä ovat indusoitu rullamagneettierotin ja Jonesin erotin.
Magneettierotuksen suunnittelun kannalta tärkeää on saada aikaan tarvittavan magneettikentän voi-makkuuden lisäksi jyrkkä kenttägradientti. Magneettikentän voimakkuutta pitää myös pystyä säätele-mään erotettavan materiaalin ominaisuuksien mukaan. Erotus tapahtuu, kun partikkelit järjestäytyvät erottimen magneettikentän kenttäviivojen mukaisesti ja kulkeutuvat niitä pitkin magneetin pinnalle.
Magneettierotus voidaan tehdä monella tavalla riippuen siitä onko erotettava materiaali para- vai fer-romagneettista. Ferromagneettisten materiaalien erotukseen tarvitaan heikkomagneettierottimia, joiden magneettikentän voimakkuus on maksimissaan 0,2 Teslaa. Heikkomagneettierottimia käytetään yleen-sä poistettaessa ferromagneettista materiaali, joka muuten vahingoittaisi prosessia. Erilaiset rumpuerot-timet ovat yleisimpiä teollisuudessa käytettyjä heikkomagneettierottimia.
Vahvamagneettierottimia käytetään, kun erotettava osa on paramagneettista. Vahvamagneettierotti-missa käytetään yleensä solenoideja eli sähkömagneetteja ja magneettikentän voimakkuus on noin 2 Teslaa. Vahvamagneettierottimia käytetään teollisuudessa esimerkiksi kvartsihiekan valmistuksessa erottamaan heikosti magneettiset rautaa sisältävät partikkelit. Vahvamagneettierottimista yleisimpiä ovat indusoitu rullamagneettierotin ja Jonesin erotin.