Pienryhmätoiminnan kehittäminen päiväkodissa
Väisänen, Tiina (2017)
Väisänen, Tiina
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229461
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705229461
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tarkastella päiväkotien pienryhmätoimintaa ja sen kehittämistä osaksi vakiintunutta toimintatapaa. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa pienryhmätoiminnan hyödyistä ja merkityksellisyydestä muun muassa lapsen kasvun ja kehityksen tukijana.
Siirtyminen päivähoidosta varhaiskasvatukseen on tapahtunut vaiheittain vuodesta 2013 alkaen, jolloin päivähoidon hallinto ja ohjaus siirtyivät sosiaali- ja terveysministeriöstä opetushallitukselle. Laki lasten päivähoidosta tuli ajantasaistaa ja lainsäädäntöuudistuksen ensimmäinen vaihe astui voimaan 1.8.2015. Samalla lain nimi muuttui varhaiskasvatuslaiksi.
Uudistetussa varhaiskasvatuslaissa ja asetuksessa lasten päivähoidosta säädetään lapsiryhmien enimmäiskoosta. Uudistuksen jälkeen lapsiryhmän koko voi kasvaa, sillä yli 3-vuotiaiden lasten ryhmässä saa olla enintään kahdeksan lasta yhtä hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä kohtaan. Ennen uudistusta yli 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä sai olla yhtä varhaiskasvattajaa kohden enintään seitsemän lasta.
Kasvaneet ryhmäkoot nähdään ongelmallisina muun muassa lapsen yksilöllisyyden ja osallisuuden tukemisen sekä lasten ja päiväkodin henkilöstön jaksamisen kannalta. Suurten lapsiryhmien vuoksi päiväkodit ovat alkaneet etsiä uusia toimintatapoja vastaamaan niin varhaiskasvatuslain kuin varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteiden toteutumista.
Pienryhmätoimintaan perustuvaa varhaiskasvatusta on pidetty yhtenä ratkaisuna välttää samanaikaisesti lapsiryhmissä olevien lasten määrän kasvamista liian suureksi. Pienryhmätoiminnan järjestämisestä ei ole säädetty varhaiskasvatuksen asiakirjoissa, vaan varhaiskasvattajilla on valta päättää, miten sitä toteuttavat. Pienryhmätoiminta poikkeaa aiemmasta tavasta jakaa lapsiryhmä pienempiin ryhmiin siten, että pienryhmätoimintaan kuuluu olennaisena osana suunnitelmallisuus.
Pienryhmätoiminnasta on olemassa vähän tutkimustietoa ja pedagogisen toiminnan käsitteenä se on alkanut vakiintua vasta 2000-luvulla. Pienryhmien muodostamisessa tulee ottaa huomioon muun muassa varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutuminen ja ryhmien tarkoituksenmukaisuus. Esimerkiksi pienryhmätoimintaa voidaan toteuttaa jakamalla lapsia ikätason tai tuen tarpeen mukaisiin ryhmiin.
Pienryhmätoiminnan toteutuminen edellyttää varhaiskasvattajilta tarkkaa suunnitelmallisuutta ja sitoutumista uuteen toimintatapaan. Varhaiskasvatusta koskevien tutkimusten ja varhaiskasvattajien kokemustiedon mukaan pienryhmätoiminta tukee lapsen kehitystä ja oppimista niin sosiaalisten kuin kognitiivisten taitojen osalta.
Siirtyminen päivähoidosta varhaiskasvatukseen on tapahtunut vaiheittain vuodesta 2013 alkaen, jolloin päivähoidon hallinto ja ohjaus siirtyivät sosiaali- ja terveysministeriöstä opetushallitukselle. Laki lasten päivähoidosta tuli ajantasaistaa ja lainsäädäntöuudistuksen ensimmäinen vaihe astui voimaan 1.8.2015. Samalla lain nimi muuttui varhaiskasvatuslaiksi.
Uudistetussa varhaiskasvatuslaissa ja asetuksessa lasten päivähoidosta säädetään lapsiryhmien enimmäiskoosta. Uudistuksen jälkeen lapsiryhmän koko voi kasvaa, sillä yli 3-vuotiaiden lasten ryhmässä saa olla enintään kahdeksan lasta yhtä hoito- ja kasvatustehtävissä olevaa henkilöä kohtaan. Ennen uudistusta yli 3-vuotiaiden lasten päiväkotiryhmässä sai olla yhtä varhaiskasvattajaa kohden enintään seitsemän lasta.
Kasvaneet ryhmäkoot nähdään ongelmallisina muun muassa lapsen yksilöllisyyden ja osallisuuden tukemisen sekä lasten ja päiväkodin henkilöstön jaksamisen kannalta. Suurten lapsiryhmien vuoksi päiväkodit ovat alkaneet etsiä uusia toimintatapoja vastaamaan niin varhaiskasvatuslain kuin varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteiden toteutumista.
Pienryhmätoimintaan perustuvaa varhaiskasvatusta on pidetty yhtenä ratkaisuna välttää samanaikaisesti lapsiryhmissä olevien lasten määrän kasvamista liian suureksi. Pienryhmätoiminnan järjestämisestä ei ole säädetty varhaiskasvatuksen asiakirjoissa, vaan varhaiskasvattajilla on valta päättää, miten sitä toteuttavat. Pienryhmätoiminta poikkeaa aiemmasta tavasta jakaa lapsiryhmä pienempiin ryhmiin siten, että pienryhmätoimintaan kuuluu olennaisena osana suunnitelmallisuus.
Pienryhmätoiminnasta on olemassa vähän tutkimustietoa ja pedagogisen toiminnan käsitteenä se on alkanut vakiintua vasta 2000-luvulla. Pienryhmien muodostamisessa tulee ottaa huomioon muun muassa varhaiskasvatuslain tavoitteiden toteutuminen ja ryhmien tarkoituksenmukaisuus. Esimerkiksi pienryhmätoimintaa voidaan toteuttaa jakamalla lapsia ikätason tai tuen tarpeen mukaisiin ryhmiin.
Pienryhmätoiminnan toteutuminen edellyttää varhaiskasvattajilta tarkkaa suunnitelmallisuutta ja sitoutumista uuteen toimintatapaan. Varhaiskasvatusta koskevien tutkimusten ja varhaiskasvattajien kokemustiedon mukaan pienryhmätoiminta tukee lapsen kehitystä ja oppimista niin sosiaalisten kuin kognitiivisten taitojen osalta.