Teatteri on lihastunnon taidetta : Ohjaajan tärkein työväline on ruumis
Lund, Minna (2017)
Lund, Minna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052910774
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052910774
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on kirjoittajan henkilökohtainen tutkimusmatka ruumiillisuuteen ohjaajan näkökulmasta. Se tutkii ohjaajan, näyttelijän sekä katsojan olemassaoloa teatterissa kokemuksellisena ilmiönä, jonka vastuu ja valta ovat ohjaajalla. Opinnäytetyö avaa ruumiillisuuteen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja seikkoja ohjaajan näkökulmasta.
Opinnäytetyön tutkimuksellinen tavoite on ollut tutkia ruumiillisuutta esittävässä taiteessa ja ymmärtää ruumis luovuuden lähteenä. Tavoitteena oli tutkia menetelmiä välittää haluttu näky näyttämölle. Opinnäytetyö ottaa kantaa vallalla oleviin kulttuurisiin sidoksiin, joissa ruumis ja teatteri ovat tällä hetkellä. Sen näkökulma kulttuurisen ruumiin problematiikkaan on feministinen. Opinnäytetyö esittelee tekijöitä, jotka töillään ottavat kantaa vallalla olevaan kulttuurisen ruumiin problematiikkaan sekä esittelee tekijöitä, jotka ovat kehittäneet menetelmiä kulttuurisen ruumiin murtamiseksi.
Opinnäytetyön kulku jäljittelee samaa, kun luomisprosessi. Näkökulma ohjaajan ruumiista, kehomielestä ja niiden liikehdinnästä vaihtelee henkilökohtaisesta yleiseen. Ensin on oma henkilökohtainen aihe ja ruumis, sitten aihe ja ruumis yhteiskunnassa ja lopulta aihe ja ruumis näyttämöllä.
Opinnäytetyössä käy ilmi, että me vastaanotamme ruumiillamme sen, joka joskus muuttuu taiteeksi näyttämölle. Ruumis on tuntematon, mutta tietoisella harjoittelulla voimme päästä lähemmäs ykseyden kokemusta kollektiivisesti. Teatteri on kollektiivinen ja ruumiillinen taiteenlaji, jossa ohjaaja työskentelee aina sidoksissa omaan, näyttelijän sekä katsojan ruumiiseen.
Opinnäytetyön tutkimuksellinen tavoite on ollut tutkia ruumiillisuutta esittävässä taiteessa ja ymmärtää ruumis luovuuden lähteenä. Tavoitteena oli tutkia menetelmiä välittää haluttu näky näyttämölle. Opinnäytetyö ottaa kantaa vallalla oleviin kulttuurisiin sidoksiin, joissa ruumis ja teatteri ovat tällä hetkellä. Sen näkökulma kulttuurisen ruumiin problematiikkaan on feministinen. Opinnäytetyö esittelee tekijöitä, jotka töillään ottavat kantaa vallalla olevaan kulttuurisen ruumiin problematiikkaan sekä esittelee tekijöitä, jotka ovat kehittäneet menetelmiä kulttuurisen ruumiin murtamiseksi.
Opinnäytetyön kulku jäljittelee samaa, kun luomisprosessi. Näkökulma ohjaajan ruumiista, kehomielestä ja niiden liikehdinnästä vaihtelee henkilökohtaisesta yleiseen. Ensin on oma henkilökohtainen aihe ja ruumis, sitten aihe ja ruumis yhteiskunnassa ja lopulta aihe ja ruumis näyttämöllä.
Opinnäytetyössä käy ilmi, että me vastaanotamme ruumiillamme sen, joka joskus muuttuu taiteeksi näyttämölle. Ruumis on tuntematon, mutta tietoisella harjoittelulla voimme päästä lähemmäs ykseyden kokemusta kollektiivisesti. Teatteri on kollektiivinen ja ruumiillinen taiteenlaji, jossa ohjaaja työskentelee aina sidoksissa omaan, näyttelijän sekä katsojan ruumiiseen.