Sosiaalinen kuntoutus työvalmennuksessa : Työntekijöiden käsityksiä sosiaalisesta kuntoutuksesta Kunnolla Töihin -hankkeessa
Virmavirta, Kaisa (2017)
Virmavirta, Kaisa
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060812943
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060812943
Tiivistelmä
Sosiaalinen kuntoutus on sosiaalihuoltolakiin vuonna 2015 tullut palvelu, jota kuntien on velvollisuus järjestää. Opinnäytetyössä tutkittiin Kunnolla Töihin -hankkeeseen osallistuneiden työntekijöiden käsityksiä sosiaalisesta kuntoutuksesta ja sen sisällöistä, sekä työvalmennuksesta kuntoutumisen edistäjänä. Lisäksi tutkittiin sosiaalisen kuntoutuksen tuloksellisuuden arviointimenetelmiä. Kohderyhmänä olivat hankkeen aikana sosiaalista kuntoutusta koskeviin koulutuksiin osallistuneet työvalmentajat ja palveluohjaajat Sovatek-säätiöstä ja Jyväskylän Katulähetykseltä.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin työntekijöiltä kyselylomakkeella. Kyselyjä toteutettiin kaksi; ensimmäinen keväällä 2016 ja seuraava toimeksiannon jälkeen jouluna 2016. Kyselylomakkeet olivat sisällöltään samat. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi.
Tulosten mukaan sosiaalinen kuntoutus nähdään kokonaisvaltaisena työ- ja toimintakyvyn edistäjänä, jolla pyritään osallisuuden lisäämiseen. Käsitteen määrittelyssä ei löydy selkeää yhtenäistä linjaa, mutta palvelun sisältöjä ja sillä tavoiteltavia muutoksia tunnistetaan. Työvalmennuksen kuntouttavat piirteet koetaan hyvin samanlaisina, kuin mihin sosiaalisella kuntoutuksella pyritään vastaamaan. Siinä korostetaan yksilöllisyyttä, jolloin kuntoutussuunnitelma ja sen sisällöt perustuvat yksilön tarpeisiin. Arvioinnin menetelmistä tärkeimpänä koetaan tavoitteiden asettaminen ja niiden seuranta.
Johtopäätöksenä voidaan työvalmennus nähdä osana sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalisen kuntoutuksen käsite on sidoksissa siihen toimintaympäristöön, missä palvelua toteutetaan ja sisältö rakentuu sen mukaan. Sosiaalisen kuntoutuksen tuloksellisuuden arvioinnissa voidaan hyödyntää työvalmennuksen menetelmiä.
Työ toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa aineisto kerättiin työntekijöiltä kyselylomakkeella. Kyselyjä toteutettiin kaksi; ensimmäinen keväällä 2016 ja seuraava toimeksiannon jälkeen jouluna 2016. Kyselylomakkeet olivat sisällöltään samat. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällönanalyysi.
Tulosten mukaan sosiaalinen kuntoutus nähdään kokonaisvaltaisena työ- ja toimintakyvyn edistäjänä, jolla pyritään osallisuuden lisäämiseen. Käsitteen määrittelyssä ei löydy selkeää yhtenäistä linjaa, mutta palvelun sisältöjä ja sillä tavoiteltavia muutoksia tunnistetaan. Työvalmennuksen kuntouttavat piirteet koetaan hyvin samanlaisina, kuin mihin sosiaalisella kuntoutuksella pyritään vastaamaan. Siinä korostetaan yksilöllisyyttä, jolloin kuntoutussuunnitelma ja sen sisällöt perustuvat yksilön tarpeisiin. Arvioinnin menetelmistä tärkeimpänä koetaan tavoitteiden asettaminen ja niiden seuranta.
Johtopäätöksenä voidaan työvalmennus nähdä osana sosiaalista kuntoutusta. Sosiaalisen kuntoutuksen käsite on sidoksissa siihen toimintaympäristöön, missä palvelua toteutetaan ja sisältö rakentuu sen mukaan. Sosiaalisen kuntoutuksen tuloksellisuuden arvioinnissa voidaan hyödyntää työvalmennuksen menetelmiä.