Asiantuntijatodistelu : näkemyksiä tuomioistuimista oikeudenkäymiskaaren uudistuksen jälkeen
Ranta, Anu (2017)
Ranta, Anu
Turun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017061913786
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017061913786
Tiivistelmä
Oikeudenkäymiskaaren 17. luvun uudistus tuli voimaan vuoden 2016 alusta. Tuo luku käsittelee todistelua yleisissä tuomioistuimissa. Uudistuksen takana on hallituksen esitys HE 46/2014. Suurin muutos asiantuntijatodistelussa on se, että nykyään asianosainen voi nimetä ”aidon” asiantuntijan. Ennen uudistusta asiantuntijan nimeäminen oli vain tuomioistuimen oikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt asiantuntijaan sovellettavat rehellisyys-, taitavuus- ja puolueettomuusvaatimukset koskevat myös asianosaisen nimeämää asiantuntijaa. Ennen uudistusta asianomaisen ” asiantuntija” oli vain asiantunteva todistaja, johon sovellettiin todistajaa koskevia säädöksiä. Tämä tilanne oli aika epäreilu. Uudistuksen jälkeen vastuu asiantuntijan nimeämiseen kuten muunkin näytön hankkimiseen on asianosaisella.
Tämän työn tarkoitus on selvittää, miten lainsäätäjä on onnistunut uudistuksessa tuomioistuinten näkökulmasta. Aihe työhön tuli Turun hovioikeudesta. Lähteinä hallituksen esityksen ja lainsäädännön lisäksi on ollut kirjat Todistelu oikeudenkäynnissä ja Todistelu: oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari sekä keskustelut näiden kirjojen kirjoittajien kanssa. Oletuksena työtä aloittaessa oli, että asiantuntijan suullinen kuuleminen on vähentynyt ja oikeudenkäynnissä olisi tyydytty asiantuntijan kirjalliseen lausuntoon. Lisäksi asiantuntijan ja todistajan erotteluperusteet olisivat selkeytyneet ja asiantutijatodistelun laatu olisi parempi, koska kaikki asiantuntijat ovat ”aitoja” asiantuntijoita ja heitä koskevat edellä mainitut vaatimukset.
Tuomioistuimissa työskentelevien tuomareiden ja neuvosten mielipiteitä uudistuksesta selvitettiin kyselyllä käräjä- ja hovioikeuksille. Kysely toteutettiin noin vuosi sen jälkeen, kun uudistus tuli voimaan. Kyselyn tulosten yhteenveto esitellään työssä ja liitteenä ovat myös kaikki vastaukset sellaisenaan. Lopputuloksena työssä todetaan, että erotteluperusteet eivät ole vieläkään selkeät eikä varsinkaan yhdenmukaiset eri tuomareiden kohdalla. Asiantuntijatodistelun laatuun tai määrään ei kyselyn perusteella ole tullut muutoksia. Muutos liittyy vain kuultavan asemaan: ennen asiantuntevana todistajana kuultua, kuullaan nyt uudistuksen jälkeen asiantuntijana. Erottelu todistajan ja asiantuntijan välillä on kuitenkin tehtävä, koska heihin sovelletaan eri säädöksiä. Asiantuntijan kirjallista lausuntoa pidettiin hyvänä asiana, mutta siihen harvoin tyydytään, koska lähes aina asianosaiset haluavat kysyä asiantuntijalta tarkentavia kysymyksiä ja vastakuulustella. Näin ollen ajan ja kustannusten säästöä ei ainakaan vielä ole nähtävissä.
Yleisesti ottaenkaan uudistusta ei pidetty onnistuneena tai ainakaan siitä ei ole ollut hyötyä, jos ei haittaakaan. Voi kuitenkin olla, että uudistuksen tulokset näyttäytyvät paremmin vasta muutaman vuoden kuluttua, kun oikeuskäytäntöä on ehtinyt muodostua.
Tämän työn tarkoitus on selvittää, miten lainsäätäjä on onnistunut uudistuksessa tuomioistuinten näkökulmasta. Aihe työhön tuli Turun hovioikeudesta. Lähteinä hallituksen esityksen ja lainsäädännön lisäksi on ollut kirjat Todistelu oikeudenkäynnissä ja Todistelu: oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari sekä keskustelut näiden kirjojen kirjoittajien kanssa. Oletuksena työtä aloittaessa oli, että asiantuntijan suullinen kuuleminen on vähentynyt ja oikeudenkäynnissä olisi tyydytty asiantuntijan kirjalliseen lausuntoon. Lisäksi asiantuntijan ja todistajan erotteluperusteet olisivat selkeytyneet ja asiantutijatodistelun laatu olisi parempi, koska kaikki asiantuntijat ovat ”aitoja” asiantuntijoita ja heitä koskevat edellä mainitut vaatimukset.
Tuomioistuimissa työskentelevien tuomareiden ja neuvosten mielipiteitä uudistuksesta selvitettiin kyselyllä käräjä- ja hovioikeuksille. Kysely toteutettiin noin vuosi sen jälkeen, kun uudistus tuli voimaan. Kyselyn tulosten yhteenveto esitellään työssä ja liitteenä ovat myös kaikki vastaukset sellaisenaan. Lopputuloksena työssä todetaan, että erotteluperusteet eivät ole vieläkään selkeät eikä varsinkaan yhdenmukaiset eri tuomareiden kohdalla. Asiantuntijatodistelun laatuun tai määrään ei kyselyn perusteella ole tullut muutoksia. Muutos liittyy vain kuultavan asemaan: ennen asiantuntevana todistajana kuultua, kuullaan nyt uudistuksen jälkeen asiantuntijana. Erottelu todistajan ja asiantuntijan välillä on kuitenkin tehtävä, koska heihin sovelletaan eri säädöksiä. Asiantuntijan kirjallista lausuntoa pidettiin hyvänä asiana, mutta siihen harvoin tyydytään, koska lähes aina asianosaiset haluavat kysyä asiantuntijalta tarkentavia kysymyksiä ja vastakuulustella. Näin ollen ajan ja kustannusten säästöä ei ainakaan vielä ole nähtävissä.
Yleisesti ottaenkaan uudistusta ei pidetty onnistuneena tai ainakaan siitä ei ole ollut hyötyä, jos ei haittaakaan. Voi kuitenkin olla, että uudistuksen tulokset näyttäytyvät paremmin vasta muutaman vuoden kuluttua, kun oikeuskäytäntöä on ehtinyt muodostua.