Hengityksen arviointi ja helpottaminen hoitotyön keinoin aikuispotilailla - kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Lähde, Anni (2017)
Lähde, Anni
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101015927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101015927
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hoitotyön keinoja aikuispotilaan hengityksen arvioimiseksi ja helpottamiseksi. Opinnäytetyö tehtiin osana Steppi-hanketta, jossa mukana olivat Turun yliopisto, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri ja Satakun-nan sairaanhoitopiiri. Tavoitteena oli tuottaa näyttöön perustuvaa tietoa perushoidon laadun kehittämiseksi Satakunnan sairaanhoitopiirissä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin suomalaisista ja ulkomaisista hoitotyön ja terveydenhoitoalan tietokannoista. Aineisto rajattiin ei-lääkkeellisiin hoitotyön menetelmiin. Tiedonhakujen tuloksena saatiin viisi englanninkielistä artikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Hengityksen arviointikeinoina aineistossa käsiteltiin kahdeksaa erilaista hengityksen arvioinnin asteikkoa. Asteikot jaettiin kahteen eri kategoriaan niiden käyttötarkoituksen mukaan: hengenahdistuksen vaikeusastetta mittaavat asteikot ja hengenahdistuksen laatua ja vaikutusta toimintaan mittaavat asteikot. Mikään asteikoista ei noussut toisia paremmaksi hengityksen arvioinnissa, vaan asteikoiden käytettävyys vaihteli käyttötarkoituksen ja tilanteen mukaan.
Hengityksen helpottamisen keinot aineistossa jaettiin sisällönanalyysin pohjalta kuuteen kokonaisuuteen: psyykkinen ja sosiaalinen tuki, ammatillinen ohjaus, hengityksen tukemisen keinot, liikkumiseen ja sen tukemiseen ja säätelyyn liittyvät keinot, ravitsemukseen liittyvä keino ja hengityksen helpottamisen välineet. Ehdottomasti eniten painoarvoa saivat psyykkinen ja sosiaalinen tuki ja ammattilaisten ohjaus. Näissä kokonaisuuksissa korostuivat ammattilaisten tarjoama säännöllinen tuki, tieto ja ohjaus sekä erilaiset psyykkiset hengityksenhallintakeinot. Erityisesti tärkeänä nähtiin potilaan yksilöllinen hoito ammattilaisten tuella. Fyysiset keinot ja apuvälineet saivat kokonaisuudessaan vähemmän mainintoja. Näihin kuuluivat mm. hengitysharjoitukset, liikunnan määrän säätely sekä erilaiset välineet, kuten tuulettimet. Lääkkeellisten ja lääkkeettömien hengityksen helpottamiskeinojen yhdistäminen todettiin artikkeleissa tärkeäksi, mutta korostettiin erityisesti lääkkeettömien keinojen lisätutkimuksen tärkeyttä.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin suomalaisista ja ulkomaisista hoitotyön ja terveydenhoitoalan tietokannoista. Aineisto rajattiin ei-lääkkeellisiin hoitotyön menetelmiin. Tiedonhakujen tuloksena saatiin viisi englanninkielistä artikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä käyttäen.
Hengityksen arviointikeinoina aineistossa käsiteltiin kahdeksaa erilaista hengityksen arvioinnin asteikkoa. Asteikot jaettiin kahteen eri kategoriaan niiden käyttötarkoituksen mukaan: hengenahdistuksen vaikeusastetta mittaavat asteikot ja hengenahdistuksen laatua ja vaikutusta toimintaan mittaavat asteikot. Mikään asteikoista ei noussut toisia paremmaksi hengityksen arvioinnissa, vaan asteikoiden käytettävyys vaihteli käyttötarkoituksen ja tilanteen mukaan.
Hengityksen helpottamisen keinot aineistossa jaettiin sisällönanalyysin pohjalta kuuteen kokonaisuuteen: psyykkinen ja sosiaalinen tuki, ammatillinen ohjaus, hengityksen tukemisen keinot, liikkumiseen ja sen tukemiseen ja säätelyyn liittyvät keinot, ravitsemukseen liittyvä keino ja hengityksen helpottamisen välineet. Ehdottomasti eniten painoarvoa saivat psyykkinen ja sosiaalinen tuki ja ammattilaisten ohjaus. Näissä kokonaisuuksissa korostuivat ammattilaisten tarjoama säännöllinen tuki, tieto ja ohjaus sekä erilaiset psyykkiset hengityksenhallintakeinot. Erityisesti tärkeänä nähtiin potilaan yksilöllinen hoito ammattilaisten tuella. Fyysiset keinot ja apuvälineet saivat kokonaisuudessaan vähemmän mainintoja. Näihin kuuluivat mm. hengitysharjoitukset, liikunnan määrän säätely sekä erilaiset välineet, kuten tuulettimet. Lääkkeellisten ja lääkkeettömien hengityksen helpottamiskeinojen yhdistäminen todettiin artikkeleissa tärkeäksi, mutta korostettiin erityisesti lääkkeettömien keinojen lisätutkimuksen tärkeyttä.