Koloratuuria kaikille! : opas äänen joustavuuden kehittämiseen
Hösli, Bianca (2010)
Hösli, Bianca
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005189646
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005189646
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön keskeinen tavoite on tehdä äänen joustavuuden ja koloratuuritaidon kehittämisestä opas, joka perustuu klassiseen äänenmuodostukseen. Tutkin, onko äänen joustavuus laulajalle luontainen ominaisuus vai opeteltavissa oleva taito. Lisäksi tutkin, kuinka tärkeä ominaisuus joustavuus on laulajalle: kannattaako sitä harjoittaa sellaisen laulajan, joka ei siihen luontaisesti pysty, ja mikä merkitys sillä on äänihygieniaan ja laulajan uraan. Työn teoreettisen osan lisäksi oppaassa on sekä teknisiä ohjeita että hengitys- ja ääniharjoituksia itsenäistä opiskelua ja opetusta varten.
Etsinnöistäni huolimatta en löytänyt suomenkielistä klassiseen äänenmuodostukseen perustuvaa opasta, jossa äänen joustavuutta ja koloratuurilaulua olisi käsitelty omana aihealueenaan. Tästä syystä opinnäytetyössäni käytetty kirjallisuus on pitkälti ulkomaista äänenmuodostuskirjallisuutta. Jotta saisin myös suomalaisen näkökulman aiheeseen, haastattelin kahta kokenutta suomalaista laulupedagogia. Lisäksi haastattelin viittä 21-28-vuotiasta naislaulajaa, joille yhteinen piirre on, että he pystyvät laulamaan koloratuurikuvioita luontevasti. Kaikki haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina.
Työni perusteella olen tullut tulokseen, että vaikka äänen joustavuus on alun alkaen yksilöllistä, se on kuitenkin ominaisuus, jota jokaisen laulajan tulisi kehittää. Tämä voidaan perustella niin ammatillisin perustein kuin äänihygieniankin kannalta. Äänen joustavuutta opetettaessa on kuitenkin otettava huomioon yksilölliset erot, eikä koloratuurien laulamista pitäisi aloittaa, ennen kuin äänenmuodostuksen perusasiat ovat kunnossa. Laulunopetuksessa tärkeää on ohjelmiston suunnittelu yksilön tarpeiden ja äänityypin mukaan. Kun perusasiat ovat kunnossa, koloratuurikuvioiden opetteleminen on pitkälti tekniikkalaji, jossa melodian mieleen painaminen ja hitaus harjoittelemisessa ovat ensisijainen lähestymistapa. Kun nämä lähtökohdat ovat sisäistetty, voidaan käyttää useita harjoitusmetodeja, esimerkiksi hengitys- ja ääniharjoituksia, fyysisiä ja teknisiä lähestymistapoja ja mielikuvaharjoittelua.
Etsinnöistäni huolimatta en löytänyt suomenkielistä klassiseen äänenmuodostukseen perustuvaa opasta, jossa äänen joustavuutta ja koloratuurilaulua olisi käsitelty omana aihealueenaan. Tästä syystä opinnäytetyössäni käytetty kirjallisuus on pitkälti ulkomaista äänenmuodostuskirjallisuutta. Jotta saisin myös suomalaisen näkökulman aiheeseen, haastattelin kahta kokenutta suomalaista laulupedagogia. Lisäksi haastattelin viittä 21-28-vuotiasta naislaulajaa, joille yhteinen piirre on, että he pystyvät laulamaan koloratuurikuvioita luontevasti. Kaikki haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina.
Työni perusteella olen tullut tulokseen, että vaikka äänen joustavuus on alun alkaen yksilöllistä, se on kuitenkin ominaisuus, jota jokaisen laulajan tulisi kehittää. Tämä voidaan perustella niin ammatillisin perustein kuin äänihygieniankin kannalta. Äänen joustavuutta opetettaessa on kuitenkin otettava huomioon yksilölliset erot, eikä koloratuurien laulamista pitäisi aloittaa, ennen kuin äänenmuodostuksen perusasiat ovat kunnossa. Laulunopetuksessa tärkeää on ohjelmiston suunnittelu yksilön tarpeiden ja äänityypin mukaan. Kun perusasiat ovat kunnossa, koloratuurikuvioiden opetteleminen on pitkälti tekniikkalaji, jossa melodian mieleen painaminen ja hitaus harjoittelemisessa ovat ensisijainen lähestymistapa. Kun nämä lähtökohdat ovat sisäistetty, voidaan käyttää useita harjoitusmetodeja, esimerkiksi hengitys- ja ääniharjoituksia, fyysisiä ja teknisiä lähestymistapoja ja mielikuvaharjoittelua.