Luukudoksen ja osteoporoosin kuvantamismenetelmät : Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Suikkanen, Sara; Tuosa, Johanna (2010)
Suikkanen, Sara
Tuosa, Johanna
Saimaan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010083112834
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010083112834
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitä osteoporoosin kuvantamismenetelmiä on käytössä Suomessa ja maailmalla. Työ tehtiin Lappeenrannan teknilliselle yliopistolle, ja se toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kuvantamismenetelmistä selvitettiin toimintaperiaate, reliabiliteetti, validiteetti, sensitiivisyys sekä spesifisyys. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen haut tehtiin EBSCO ja Medline -tietokannoista. Lopulliseen analyysiin hyväksyttiin mukaan 42 artikkelia. Kuvantamismenetelmiä ovat kaksienerginen röntgenabsorptiometria (DXA), kvantitatiivinen ultraääni (QUS), kaksienerginen röntgenlaser (DXL), kvantitatiivinen tietokonetomografia (QCT), magneettikuvaus (MRI), digitaalinen röntgengrammetria (DXR), yksienerginen fotoniabsorptiometria (SPA) ja yksienerginen röntgenabsorptiometria (SXA).
DXA, SPA, SXA ja DXL perustuvat röntgen- tai fotonisäteen vaimenemiseen elimistössä. QUS kuvantaa luun ominaisuuksia ultraäänen vaimenemisen avulla, ilman säteilyrasitusta. MRI hyödyntää solujen käyttäytymistä magneettikentässä. DXR:llä osteoporoosi todennetaan tavallisista röntgenkuvista, joiden avulla arvioidaan luun tiheyttä. QCT:llä saadaan aikaiseksi leikekuvia kuvattavasta kohteesta. Pääosin osteoporoosi todennetaan DXA:lla, jolle myös WHO:n kriteerit on tehty. QUS, DXR ja DXL voivat toimia hyvinä esitutkimuksina, mutta varsinaiseen diagnoosiin ja lääkkeiden määräämiseen tarvitaan DXA:lla varmistettu diagnoosi. QCT:llä pystytään myös tarkasti määrittämään luun BMD (bone mineral density), mutta laitteella on suuri säteilyrasitus, jolloin sen käyttö osteoporoosin diagnosoinnissa on varsin vähäistä. MRI:tä käytetään yleensä osteoporoottisen murtuman todentamisessa. MRI ja QCT antavat myös tietoa hohkaluun rakenteesta, mihin DXA ei pysty.
Reliabiliteetin kannalta on erittäin tärkeää, että kuvantamislaite kalibroidaan säännöllisesti joka kerta ennen mittausta. Mittauskohteen asettelu vaikuttaa suuresti kuvantamismenetelmän toistettavuuteen. Sensitiivisyys ja spesifisyys riippuvat kunkin menetelmän kohdalla käytetystä mittalaitteesta, mitattavasta kehonosasta, T-scoren raja-arvosta ja oikean viitearvokannan käytöstä. SPA ja SXA ovat vanhimpia menetelmiä, joiden pohjalta on rakentunut eniten käytössä oleva DXA. DXL pohjautuu DXA:han. MRI ja QCT eivät ole ensisijaisesti osteoporoosin kuvantamiseen suunniteltuja, mutta ne tarjoavat siihen hyvän mahdollisuuden. QUS ja DXR ovat uusimpia menetelmiä.
DXA, SPA, SXA ja DXL perustuvat röntgen- tai fotonisäteen vaimenemiseen elimistössä. QUS kuvantaa luun ominaisuuksia ultraäänen vaimenemisen avulla, ilman säteilyrasitusta. MRI hyödyntää solujen käyttäytymistä magneettikentässä. DXR:llä osteoporoosi todennetaan tavallisista röntgenkuvista, joiden avulla arvioidaan luun tiheyttä. QCT:llä saadaan aikaiseksi leikekuvia kuvattavasta kohteesta. Pääosin osteoporoosi todennetaan DXA:lla, jolle myös WHO:n kriteerit on tehty. QUS, DXR ja DXL voivat toimia hyvinä esitutkimuksina, mutta varsinaiseen diagnoosiin ja lääkkeiden määräämiseen tarvitaan DXA:lla varmistettu diagnoosi. QCT:llä pystytään myös tarkasti määrittämään luun BMD (bone mineral density), mutta laitteella on suuri säteilyrasitus, jolloin sen käyttö osteoporoosin diagnosoinnissa on varsin vähäistä. MRI:tä käytetään yleensä osteoporoottisen murtuman todentamisessa. MRI ja QCT antavat myös tietoa hohkaluun rakenteesta, mihin DXA ei pysty.
Reliabiliteetin kannalta on erittäin tärkeää, että kuvantamislaite kalibroidaan säännöllisesti joka kerta ennen mittausta. Mittauskohteen asettelu vaikuttaa suuresti kuvantamismenetelmän toistettavuuteen. Sensitiivisyys ja spesifisyys riippuvat kunkin menetelmän kohdalla käytetystä mittalaitteesta, mitattavasta kehonosasta, T-scoren raja-arvosta ja oikean viitearvokannan käytöstä. SPA ja SXA ovat vanhimpia menetelmiä, joiden pohjalta on rakentunut eniten käytössä oleva DXA. DXL pohjautuu DXA:han. MRI ja QCT eivät ole ensisijaisesti osteoporoosin kuvantamiseen suunniteltuja, mutta ne tarjoavat siihen hyvän mahdollisuuden. QUS ja DXR ovat uusimpia menetelmiä.