Kuulovammainen lapsi päivähoidossa : Vanhempien ja päiväkotihenkilökunnan kokemuksia erityistarpeisen lapsen sopeutumisesta päivähoitoon
Pelkkikangas, Elina (2010)
Pelkkikangas, Elina
Vaasan ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515539
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010112515539
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten kuulovammainen lapsi sopeutuu päivähoitoon. Tutkimuksessa tuodaan esille, millaisia kokemuksia kuulovammaisten lasten vanhemmilla on päivähoidon laadusta sekä kuinka henkilökunta kokee kuulovammaisen lapsen hoidon.
Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluin, joissa oli teemojen pohjalta luotu avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohteena oli päiväkodin henkilökunta ja kuulovammaisten lasten vanhempia. Kysymysten teemat liittyivät kuulovammaisen lapsen sopeutumiseen ja häneen suhtautumiseen, kommunikaatioon, hoitoon, henkilökunnan koulutukseen, tuen saantiin sekä haasteisiin.
Tuloksista voidaan päätellä, että kuulovammaisen lapsen päivähoidon laatu on hyvin vaihtelevaa paikkakunnittain ja siinä on paljon parannettavaa. Sujuva yhteistyö ja avoin suhtautuminen ovat avainasemassa kuulovammaisen lapsen sopeutumisessa. Hoitohenkilökunnan ja avustajien tulee olla päteviä ja viittomakielentaitoisia ja kykeneviä ottamaan erilainen lapsi huomioon. Tuen saantia tulisi helpottaa ja olisi huolehdittava siitä, että apuresurssit käytetään siellä, mihin ne on suunnattu. Tutkimus oli laajuudeltaan hyvin suppea, joten tulee huomioida se, että tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan koko Suomen kattavaa erityis-päivähoidon laatua, mutta uskon sen kuitenkin antavan realistisen käsityksen siitä.
Kvalitatiivinen tutkimus suoritettiin teemahaastatteluin, joissa oli teemojen pohjalta luotu avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen kohteena oli päiväkodin henkilökunta ja kuulovammaisten lasten vanhempia. Kysymysten teemat liittyivät kuulovammaisen lapsen sopeutumiseen ja häneen suhtautumiseen, kommunikaatioon, hoitoon, henkilökunnan koulutukseen, tuen saantiin sekä haasteisiin.
Tuloksista voidaan päätellä, että kuulovammaisen lapsen päivähoidon laatu on hyvin vaihtelevaa paikkakunnittain ja siinä on paljon parannettavaa. Sujuva yhteistyö ja avoin suhtautuminen ovat avainasemassa kuulovammaisen lapsen sopeutumisessa. Hoitohenkilökunnan ja avustajien tulee olla päteviä ja viittomakielentaitoisia ja kykeneviä ottamaan erilainen lapsi huomioon. Tuen saantia tulisi helpottaa ja olisi huolehdittava siitä, että apuresurssit käytetään siellä, mihin ne on suunnattu. Tutkimus oli laajuudeltaan hyvin suppea, joten tulee huomioida se, että tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää koskemaan koko Suomen kattavaa erityis-päivähoidon laatua, mutta uskon sen kuitenkin antavan realistisen käsityksen siitä.