Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa fysioterapian keinoja vaikuttaa impingement–oireyhtymään. Teimme kyselytutkimuksen yhteistyössä Keski-Suomen keskussairaalan fysiatrian poliklinikan kanssa. Kyselytutkimus on osa laajempaa keskussairaalassa suoritettavaa tutkimusta.
Tutkimusjoukoksi valittiin potilaat, joille oli vuoden 2007 heinäkuun ja marraskuun välisenä aikana tehty acromioplastia (n=85). Leikkauskertomuksiin perustuvan karsinnan jälkeen kyselytutkimus lähetettiin 60 potilaalle. Potilailta selvitettiin oliko heille tarjottu mahdollisuutta fysioterapiaan ennen leikkausta ja jos oli, mitä se oli pitänyt sisällään, ja olivatko he kokeneet hyötyneensä siitä.
Kyselyyn vastasi 36 (60 prosenttia) henkilöä ja yhdeksän kieltäytyi osallistumasta. Vastaajista 23 oli naisia ja miehiä 13. Vastanneiden ikäjakauma oli 27 - 69 vuotta, keski-iän ollessa 56 vuotta. Tutkimuksen mukaan kaikille vastaajille ei oltu tarjottu fysioterapiaa ennen leikkausta. Niistä potilaista, joille fysioterapiaa oli tarjottu, 20 prosentilla (n=5) se vähensi oireita. Vastaajista 30
prosentilla (n=7) fysioterapia puolestaan pahensi oireita. Puolet vastaajista (n=11) ei ollut kokenut fysioterapialla olleen lainkaan vaikutusta. Vastaajista 19 oli saanut fysikaalisia hoitoja. Heistä suurin osa ei kuitenkaan kokenut hyötyneensä niistä. Terapeuttisia harjoitteita oli tarjottu yli puolelle (n=20) vastaajajoukosta. Tästä joukosta viisi koki hyötyneensä harjoitteista. Tutkimustuloksia hyödynnetään olkapään pinneoireyhtymäpotilaiden hoitolinjauksen kehittämiseen.
- - - - -
The aim of this thesis was to find out the ways and means of physiotherapy on patients with shoulder impingement syndrome. The topic was approached with a survey sent to patients who
underwent acromioplasty operation in the Central Hospital of Central Finland between July 2007 and November 2007. The survey was carried out in cooperation with the Central Hospital, and it is in addition also a part of a wider study conducted there. The group of patients qualified to the survey consisted initially of 85 patients. The group was
then narrowed down to 60 patients based on their operation notes. In the survey the patients were asked if they had been offered physiotherapy before the surgery and if so, what kind of physiotherapy interventions had been used. Furthermore, the patients were asked to evaluate the usefulness of the received therapy. Total of 36 (60 percent) of the patients receiving the survey, 23 women and 13 men, answered to
it. The average age of the answering patients was 56, the overall age distribution being from 27 to 69 years. Nine patients refused to take part on the study. The survey indicated that physiotherapy had not been offered to all of the patients prior the surgery. From the patients who had received physiotherapeutic treatment, 20 percent (n=5) noticed a decrease in the symptoms. However, 30 percent (n=7) of the patients experienced an increase in the symptoms after the treatment. Half of the patients (n=11) did not notice any
change in their condition. Physical therapy had been received by 19 of the patients. Most of them alleged the treatment having no effect on their condition.The therapeutic exercises had been offered to over the half of the patients (n=20) answering the survey. From these patients five claimed of benefiting from the treatment. The results of the study will be used in the development of the treatment for the shoulder
inpingement syndrome.
