Sairaanhoitajien kuvauksia psykiatrisessa hoidossa olevan potilaan vastentahtoisista lääkitystilanteista
Kärkkäinen, Ari (2006)
Kärkkäinen, Ari
Lahden ammattikorkeakoulu
2006
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418117
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010121418117
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää suljetulla psykiatrisella vastaanotto-osastolla työskentelevien sairaanhoitajien kokemuksia potilaan vastentahtoisesta lääkityksestä. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tietoa kokemuksista, jotta niitä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää hyödyksi sairaanhoitajakoulutuksessa ja hoitotyötä kehitettäessä. Tarkoituksena on myös selvittää, miten vastentahtoisia lääkitystilanteita läpikäytiin työyhteisössä ja minkälainen tilanne edelsi vastentahtoista lääkitystä. Lisäksi mielenkiinnon kohteena on se, minkälainen potilas oli kyseessä.
Tutkimustehtäviksi on määritelty kolme työtä ohjaavaa teema-aluetta: 1) millaisena sairaanhoitajat kuvaavat tilannetta ennen psykiatrisen potilaan vastentahtoista lääkitystä, 2) miten sairaanhoitajat kokivat vastentahtoiset lääkitystilanteet ja 3) miten sairaanhoitajat kuvaavat vastentahtoisten lääkitystilanteiden läpikäymistä. Opinnäytetyön tutkimukseen on valittu kvalitatiivinen lähestymistapa ja siinä on käytetty teemahaastattelua ja induktiivista sisällön analyysiä. Teema-alueiden pohjalta on määritelty kategoriat ja niistä edelleen alakategoriat.
Tutkimustulosten mukaan vastentahtoiset lääkitystilanteet koettiin pääosin epämiellyttäviksi, vaikka lääkityksen tarkoitus ja seuraus olivat hyvin selvillä. Lisäksi koettiin jonkin verran epävarmuutta ja pelkoakin, kun kyseessä oli aggressiivinen potilas. Sairaanhoitajat kuvasivat vastentahtoisesti lääkityn potilaan olleen aina psykoottinen tai arvaamaton. Vastentahtoisia lääkitystilanteita ei koettu henkilökohtaisena vallankäyttömahdollisuutena. Vastentahtoiseen lääkitykseen ryhdyttäessä oli toimenpiteen tarkoituksena potilaan akuutin tilan rauhoittaminen sekä potilaan itsensä-, muiden potilaiden- ja henkilökunnan turvallisuuden takaaminen. Lisäksi lääkityksellä pyrittiin siihen, että potilaan hoidossa päästiin alkuun. Vastentahtoinen lääkitys ei ollut ensisijainen vaihtoehto. Työryhmän kanssa tapahtuva reflektointi koettiin varsin tärkeäksi. Tilanteita ei kuitenkaan reflektoitu.
Jatkotutkimusaiheena nousi esille se, vaikuttaako sairaanhoitajan ikä, sukupuoli tai työkokemus kokemuksiin vastentahtoisista lääkitystilanteista. Lisäksi esille nousi potilaiden kokemusten tutkiminen ja se, kuinka paljon sairaanhoitajien ja lääkäreiden mielipiteet eroavat vastentahtoiseen lääkitykseen ryhtymisestä ja lääkehoidosta yleensäkin.
Tutkimustehtäviksi on määritelty kolme työtä ohjaavaa teema-aluetta: 1) millaisena sairaanhoitajat kuvaavat tilannetta ennen psykiatrisen potilaan vastentahtoista lääkitystä, 2) miten sairaanhoitajat kokivat vastentahtoiset lääkitystilanteet ja 3) miten sairaanhoitajat kuvaavat vastentahtoisten lääkitystilanteiden läpikäymistä. Opinnäytetyön tutkimukseen on valittu kvalitatiivinen lähestymistapa ja siinä on käytetty teemahaastattelua ja induktiivista sisällön analyysiä. Teema-alueiden pohjalta on määritelty kategoriat ja niistä edelleen alakategoriat.
Tutkimustulosten mukaan vastentahtoiset lääkitystilanteet koettiin pääosin epämiellyttäviksi, vaikka lääkityksen tarkoitus ja seuraus olivat hyvin selvillä. Lisäksi koettiin jonkin verran epävarmuutta ja pelkoakin, kun kyseessä oli aggressiivinen potilas. Sairaanhoitajat kuvasivat vastentahtoisesti lääkityn potilaan olleen aina psykoottinen tai arvaamaton. Vastentahtoisia lääkitystilanteita ei koettu henkilökohtaisena vallankäyttömahdollisuutena. Vastentahtoiseen lääkitykseen ryhdyttäessä oli toimenpiteen tarkoituksena potilaan akuutin tilan rauhoittaminen sekä potilaan itsensä-, muiden potilaiden- ja henkilökunnan turvallisuuden takaaminen. Lisäksi lääkityksellä pyrittiin siihen, että potilaan hoidossa päästiin alkuun. Vastentahtoinen lääkitys ei ollut ensisijainen vaihtoehto. Työryhmän kanssa tapahtuva reflektointi koettiin varsin tärkeäksi. Tilanteita ei kuitenkaan reflektoitu.
Jatkotutkimusaiheena nousi esille se, vaikuttaako sairaanhoitajan ikä, sukupuoli tai työkokemus kokemuksiin vastentahtoisista lääkitystilanteista. Lisäksi esille nousi potilaiden kokemusten tutkiminen ja se, kuinka paljon sairaanhoitajien ja lääkäreiden mielipiteet eroavat vastentahtoiseen lääkitykseen ryhtymisestä ja lääkehoidosta yleensäkin.