Kotona asuvien vanhusten lääkehoidon todellisuutta diakonisen hoitotyön näkökulmasta
Martikkala, Leena (2010)
Martikkala, Leena
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100813536
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100813536
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Martikkala Leena. Kotona asuvien vanhusten lääkehoidon todellisuutta diakonisen hoitotyön näkökulmasta. Pori, syksy 2010,77 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Pori. Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK)+ diakonian virkakelpoisuus.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhukset toteuttivat lääkehoitoaan ja käyttivät alkoholia. Lisäksi selvitettiin, ketkä ohjasivat ja neuvoivat vanhuksia lääkehoidossa ja keneltä vanhukset toivovat tulevaisuudessa lääkehoidon ohjausta ja neuvontaa sekä millaista sen tulisi olla.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat yli 75-vuotiaat kotonaan asuvat henkilöt. Otanta suoritettiin satunnaisotantana Ilmajoen, Kauhajoen, Kauhavan, Lapuan ja Seinäjoen seurakuntalaisten keskuudesta.
Aineistonkeruumenetelmänä oli henkilökohtainen haastattelu, johon käytettiin strukturoitua haastattelulomaketta. Tutkimus oli pääosin kvantitatiivinen. Saatu aineisto analysoitiin SPSS-tilastointi ohjelmalla. Tulokset esitetään excel taulukoiden pylväs- ja lohkokaavioita apuna käyttäen. Kysymyksiä oli yhteensä 27, joista strukturoituja 25. Kvantitatiivisistä kysymyksistä 2 ristiintaulukoitiin ja 2 kvalitatiivistä kysymystä analysoitiin sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten mukaan lähes jokainen vanhus käytti lääkkeitä. Satunnaisesti käytettiin eniten särkylääkkeitä ja säännöllisesti sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä. Säännöllisesti käytettiin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä enemmän kuin särkylääkkeitä. Lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäyttöä oli merkittävästi. Vain neljäsosalta haastatelluista oli aikaisemmin kysytty alkoholin käytöstä. Lääkehoidon ohjausta ja neuvontaa antoivat eniten lääkärit ja apteekkien henkilökunnat. Vanhukset olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä lääkehoidon ohjaukseen ja neuvontaan ja toivoivat sitä ensisijaisesti lääkäreiltä, mutta myös muilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä ja diakoniatyöntekijöiltä. Lääkehoidon ohjauksen ja neuvonnan toivottiin tulevaisuudessa olevan selkeää, ymmärrettävää ja totuudellista. Vastaajista vähän yli puolet oli kohdannut diakonityöntekijän aikaisemmin. Näiltä odotettiin ensisijaisesti kotikäyntejä ja keskusteluja.
Johtopäätöksenä todetaan, että vanhukset tarvitsevat lääkehoidon säännöllistä kokonaisarviota yhdessä lääkärin ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Alkoholin käyttö on otettava vanhusten kanssa puheeksi ja he tarvitsevat asiallista alkoholineuvontaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja diakonissojen tulee huolehtia kotona asuvien vanhusten lääkehoidon ohjauksesta ja neuvonnasta ja nähdä se tärkeänä terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Vanhukset tarvitsevat diakonityöntekijän yhteydenottoja, kotikäyntejä ja seurakuntien tarjoamaa yhteisöllisyyttä.
Kehittämishaasteeksi nousee kotona asuvien vanhusten lääkehoidon toteutuminen moniammatillisena yhteistyönä.
Martikkala Leena. Kotona asuvien vanhusten lääkehoidon todellisuutta diakonisen hoitotyön näkökulmasta. Pori, syksy 2010,77 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi, Pori. Hoitotyön koulutusohjelma, Diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK)+ diakonian virkakelpoisuus.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vanhukset toteuttivat lääkehoitoaan ja käyttivät alkoholia. Lisäksi selvitettiin, ketkä ohjasivat ja neuvoivat vanhuksia lääkehoidossa ja keneltä vanhukset toivovat tulevaisuudessa lääkehoidon ohjausta ja neuvontaa sekä millaista sen tulisi olla.
Tutkimuksen kohderyhmänä olivat yli 75-vuotiaat kotonaan asuvat henkilöt. Otanta suoritettiin satunnaisotantana Ilmajoen, Kauhajoen, Kauhavan, Lapuan ja Seinäjoen seurakuntalaisten keskuudesta.
Aineistonkeruumenetelmänä oli henkilökohtainen haastattelu, johon käytettiin strukturoitua haastattelulomaketta. Tutkimus oli pääosin kvantitatiivinen. Saatu aineisto analysoitiin SPSS-tilastointi ohjelmalla. Tulokset esitetään excel taulukoiden pylväs- ja lohkokaavioita apuna käyttäen. Kysymyksiä oli yhteensä 27, joista strukturoituja 25. Kvantitatiivisistä kysymyksistä 2 ristiintaulukoitiin ja 2 kvalitatiivistä kysymystä analysoitiin sisällön analyysillä.
Tutkimustulosten mukaan lähes jokainen vanhus käytti lääkkeitä. Satunnaisesti käytettiin eniten särkylääkkeitä ja säännöllisesti sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeitä. Säännöllisesti käytettiin keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä enemmän kuin särkylääkkeitä. Lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäyttöä oli merkittävästi. Vain neljäsosalta haastatelluista oli aikaisemmin kysytty alkoholin käytöstä. Lääkehoidon ohjausta ja neuvontaa antoivat eniten lääkärit ja apteekkien henkilökunnat. Vanhukset olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä lääkehoidon ohjaukseen ja neuvontaan ja toivoivat sitä ensisijaisesti lääkäreiltä, mutta myös muilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä ja diakoniatyöntekijöiltä. Lääkehoidon ohjauksen ja neuvonnan toivottiin tulevaisuudessa olevan selkeää, ymmärrettävää ja totuudellista. Vastaajista vähän yli puolet oli kohdannut diakonityöntekijän aikaisemmin. Näiltä odotettiin ensisijaisesti kotikäyntejä ja keskusteluja.
Johtopäätöksenä todetaan, että vanhukset tarvitsevat lääkehoidon säännöllistä kokonaisarviota yhdessä lääkärin ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa. Alkoholin käyttö on otettava vanhusten kanssa puheeksi ja he tarvitsevat asiallista alkoholineuvontaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja diakonissojen tulee huolehtia kotona asuvien vanhusten lääkehoidon ohjauksesta ja neuvonnasta ja nähdä se tärkeänä terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Vanhukset tarvitsevat diakonityöntekijän yhteydenottoja, kotikäyntejä ja seurakuntien tarjoamaa yhteisöllisyyttä.
Kehittämishaasteeksi nousee kotona asuvien vanhusten lääkehoidon toteutuminen moniammatillisena yhteistyönä.