Lapsen kuntoutussuunnitelman toteutuminen päiväkodin arjessa
Tuomaala, Mari (2010)
Tuomaala, Mari
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100413431
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2010100413431
Tiivistelmä
Tuomaala, Mari. Lapsen kuntoutussuunnitelman toteutuminen päiväkodin arjessa. Helsinki, syksy 2010, 63 s, 3 liitettä.
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten päiväkodissa tehty lapsen kuntoutussuunnitelma toteutuu päiväkodin arjessa. Asiasta haluttiin sekä lasten vanhempien että lastentarhanopettajien mielipide. Tavoitteena oli selvittää myös kuinka vanhempien ja päiväkodin välinen yhteistyö tuen toteuttamisessa oli sujunut.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Kohderyhmänä oli kolme esiopetusikäistä lasta, jolla erityisen tuen tarpeen syynä oli dysfasia tai tarkkaavaisuuden häiriö. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla sekä havainnoimalla yhtä lasta kaksi kertaa. Haastatteluihin osallistui kolmen lapsen äidit sekä lasten päiväkotiryhmässä työskentelevät lastentarhanopettajat. Aineisto kerättiin marraskuun 2009 ja toukokuun 2010 välisenä aikana. Opinnäytetyön työelämäyhteistyötahona oli Espoon kaupunki ja aineisto kerättiin kolmesta Espoon kaupungin kunnallisesta päiväkodista. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tuloksista kävi ilmi, että kuntoutussuunnitelman toteutuminen vaihtelee eri päiväkotiryhmien välillä. Eroavaisuuksia oli siinä, millaista ja miten paljon tukea lapselle oli suunniteltu. Oli havaittavissa, että eri päiväkotiryhmissä oli erilaisia näkökulmia lapsen tukemiseen. Kahta lasta tuettiin antamalla tarvittaessa henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi siirtymätilanteissa tai tehtävien ohjeistuksessa. Yhtä lasta tuettiin käyttämällä erilaisia aikuisjohtoisia toimintoja ja tuettiin sosiaalisia suhteita. Yhtä lasta pyrittiin tukemaan pääasiassa panostamalla koko ryhmän ryhmädynamiikkaan ja kohottamalla lapsen itsetuntoa. Havainnointi osoitti, että parhaiten toteutuu tuki, joka on helposti toteutettavissa muun toiminnan lomassa.
Lastentarhanopettajat toivat esille, että resurssien puute, erityisesti ajan ja työntekijöiden vähyys vaikeuttavat tuen toteuttamista. Vanhemmat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä kuntoutussuunnitelman toteuttamiseen. Mielipiteet työntekijöiden ja vanhempien välisestä yhteistyöstä vaihtelivat. Osa lastentarhanopettajista ja vanhemmista oli tyytyväisiä yhteistyöhön, osa koki siinä olleen erilaisia haasteita. Työntekijöiden ja vanhempien välillä oli näkemyseroja siitä, millaista tukea lapsi tarvitsee ja kuinka paljon hän sitä tarvitsee.
Asiasanat: kuntoutus, suunnitelmat, lapset, päiväkodit, varhainen puuttuminen, yhteistyö, vanhemmat, yhteistyö
Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK)
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten päiväkodissa tehty lapsen kuntoutussuunnitelma toteutuu päiväkodin arjessa. Asiasta haluttiin sekä lasten vanhempien että lastentarhanopettajien mielipide. Tavoitteena oli selvittää myös kuinka vanhempien ja päiväkodin välinen yhteistyö tuen toteuttamisessa oli sujunut.
Tutkimus on kvalitatiivinen. Kohderyhmänä oli kolme esiopetusikäistä lasta, jolla erityisen tuen tarpeen syynä oli dysfasia tai tarkkaavaisuuden häiriö. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla sekä havainnoimalla yhtä lasta kaksi kertaa. Haastatteluihin osallistui kolmen lapsen äidit sekä lasten päiväkotiryhmässä työskentelevät lastentarhanopettajat. Aineisto kerättiin marraskuun 2009 ja toukokuun 2010 välisenä aikana. Opinnäytetyön työelämäyhteistyötahona oli Espoon kaupunki ja aineisto kerättiin kolmesta Espoon kaupungin kunnallisesta päiväkodista. Haastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä.
Tuloksista kävi ilmi, että kuntoutussuunnitelman toteutuminen vaihtelee eri päiväkotiryhmien välillä. Eroavaisuuksia oli siinä, millaista ja miten paljon tukea lapselle oli suunniteltu. Oli havaittavissa, että eri päiväkotiryhmissä oli erilaisia näkökulmia lapsen tukemiseen. Kahta lasta tuettiin antamalla tarvittaessa henkilökohtaista ohjausta esimerkiksi siirtymätilanteissa tai tehtävien ohjeistuksessa. Yhtä lasta tuettiin käyttämällä erilaisia aikuisjohtoisia toimintoja ja tuettiin sosiaalisia suhteita. Yhtä lasta pyrittiin tukemaan pääasiassa panostamalla koko ryhmän ryhmädynamiikkaan ja kohottamalla lapsen itsetuntoa. Havainnointi osoitti, että parhaiten toteutuu tuki, joka on helposti toteutettavissa muun toiminnan lomassa.
Lastentarhanopettajat toivat esille, että resurssien puute, erityisesti ajan ja työntekijöiden vähyys vaikeuttavat tuen toteuttamista. Vanhemmat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä kuntoutussuunnitelman toteuttamiseen. Mielipiteet työntekijöiden ja vanhempien välisestä yhteistyöstä vaihtelivat. Osa lastentarhanopettajista ja vanhemmista oli tyytyväisiä yhteistyöhön, osa koki siinä olleen erilaisia haasteita. Työntekijöiden ja vanhempien välillä oli näkemyseroja siitä, millaista tukea lapsi tarvitsee ja kuinka paljon hän sitä tarvitsee.
Asiasanat: kuntoutus, suunnitelmat, lapset, päiväkodit, varhainen puuttuminen, yhteistyö, vanhemmat, yhteistyö