Valloita viivasto, kesytä nuotit : näkökulmia nuotinluvun opettamiseen
Marila, Laura (2009)
Marila, Laura
Lahden ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200904262182
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200904262182
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee nuotinluvun oppimiseen ja opettamiseen liittyviä haasteita erityisesti pianonsoiton alueella. Olen pohtinut, millä tavoin voitaisiin edistää nuotinlukutaidon saavuttamista perustason opetuksessa. Työn tarkoituksena on ollut löytää vastauksia kysymyksiin, millaisia harjoituksia nuotinlukutaidon määrätietoiseen, tulokselliseen kehittämiseen tarvitaan ja kuinka nuotinlukutaitoa tulisi opettaa musiikkioppilaitoksissa, jos se rinnastettaisiin yhtä vakavasti otettavaksi haasteeksi kuin kouluissa lukemaan opettaminen.
Aiheeseen liittyvät kuuden vuoden kokemukseni päätoimisena pianonsoitonopettajana heijastuvat tässä työssä. Myös lastenohjaajan koulutukseni antaa taustaa pohdinnoilleni. Teoreettisia perusteita työlle olen poiminut pääasiassa lähdekirjoista. Teen parhaillani julkaistavaksi tarkoitettua soittotuntikäyttöön suunnattua opetusmateriaalia nuotinluvun ja musiikinteorian opettamisesta, ja tämän työn tarkoituksena on osaltaan ollut pohtia sen tekemisen yhteydessä nousseita kysymyksiä. Ohjaajinani tässä työssä ovat olleet Kaija Huhtanen ja Marja Vuori.
Taiteen perusopetuksen tavoitteisiin kuuluu musiikin lukutaidon saavuttaminen, mutta se ei kaikissa tapauksissa tunnu toteutuvan. Kyseessä on taito, jolla ei ole välttämättä tekemistä musikaalisuuden kanssa, vaan merkittävää on visuaalinen hahmotuskyky ja nähdyn yhdistäminen säveltasoihin ajallisena prosessina. Taitotasoa voidaan ainakin jossain määrin kehittää harjoittelun myötä. Tein vertailua musiikkioppilaitoksen ja koulun välillä, ja oleellinen huomio on, että luokanopettajien ammatillisessa koulutuksessa lukemaan opettaminen on yhtenä opetuksen tärkeimmistä sisällöistä, mutta sen sijaan nuotinlukutaidon opettaminen on musiikkipedagogin koulutuksessa vain sivuroolissa.
Käsittelemäni tiedon perusteella nuotinluvun opettamiseen keskittyvää ajallisia harjoituksia sisältävää oppimateriaalia ei Suomessa ole. Materiaalia suunniteltaessa siihen tulisi sisällyttää eriyttäviä harjoituksia ainakin nuotinluvun kahden pääasiallisen osa-alueen, rytmien ja säveltasojen, harjoittamiseen. Oppilas tarvitsee siis kirjallisten nuottitunnistustehtävien lisäksi ajassa tapahtuvia harjoituksia, joiden avulla hän oppii reagoimaan nopeasti viivastolla näkemiinsä sävelkorkeuksiin ja rytmeihin.
Aiheeseen liittyvät kuuden vuoden kokemukseni päätoimisena pianonsoitonopettajana heijastuvat tässä työssä. Myös lastenohjaajan koulutukseni antaa taustaa pohdinnoilleni. Teoreettisia perusteita työlle olen poiminut pääasiassa lähdekirjoista. Teen parhaillani julkaistavaksi tarkoitettua soittotuntikäyttöön suunnattua opetusmateriaalia nuotinluvun ja musiikinteorian opettamisesta, ja tämän työn tarkoituksena on osaltaan ollut pohtia sen tekemisen yhteydessä nousseita kysymyksiä. Ohjaajinani tässä työssä ovat olleet Kaija Huhtanen ja Marja Vuori.
Taiteen perusopetuksen tavoitteisiin kuuluu musiikin lukutaidon saavuttaminen, mutta se ei kaikissa tapauksissa tunnu toteutuvan. Kyseessä on taito, jolla ei ole välttämättä tekemistä musikaalisuuden kanssa, vaan merkittävää on visuaalinen hahmotuskyky ja nähdyn yhdistäminen säveltasoihin ajallisena prosessina. Taitotasoa voidaan ainakin jossain määrin kehittää harjoittelun myötä. Tein vertailua musiikkioppilaitoksen ja koulun välillä, ja oleellinen huomio on, että luokanopettajien ammatillisessa koulutuksessa lukemaan opettaminen on yhtenä opetuksen tärkeimmistä sisällöistä, mutta sen sijaan nuotinlukutaidon opettaminen on musiikkipedagogin koulutuksessa vain sivuroolissa.
Käsittelemäni tiedon perusteella nuotinluvun opettamiseen keskittyvää ajallisia harjoituksia sisältävää oppimateriaalia ei Suomessa ole. Materiaalia suunniteltaessa siihen tulisi sisällyttää eriyttäviä harjoituksia ainakin nuotinluvun kahden pääasiallisen osa-alueen, rytmien ja säveltasojen, harjoittamiseen. Oppilas tarvitsee siis kirjallisten nuottitunnistustehtävien lisäksi ajassa tapahtuvia harjoituksia, joiden avulla hän oppii reagoimaan nopeasti viivastolla näkemiinsä sävelkorkeuksiin ja rytmeihin.